Saanko esitellä 2025
Saanko esitellä-osaston haastattelija ja kirjoittaja on toimittaja Raija Hallikainen. Hänen esittelynsä on vuoden ensimmäinen kirjoitus.
Saanko esitellä
Pirjo Myyryläinen
18.5.2025
Pirjo Myyryläinen
Jokaisella on oma elämäntarinansa. Kiinnostavia ja erilaisia itse kullakin. Olarin senioreihin talvella liittyneellä Pirjo Myyryläisellä on tosi mielenkiintoinen työura ja elämäntaival.
Kiinnostava työ, merkityksellinen vapaaehtoistyö
Pirjo itse kuvaa elämäänsä hyvin Venäjä-painotteiseksi, aluksi tietysti Neuvostoliiton aikaan.
Nuoren vastavalmistuneen ekonomin ensimmäinen varsinainen työ oli Suomen Messujen vientinäyttelyvirkailijana. Pestin saantia helpottivat sekä tutkinnon pääaineena ollut kansainväli markkinointi että venäjän kielen taito.
Pirjon kielitaitoarsenaali onkin jopa kadehdittava: suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä ja espanja.
Messuelämä ei sitten imaissut lopullisesti Pirjoa mukaansa, ja kolme vuotta matkustelua alkoi riittää, vaikka työ antoi näköalapaikan suomalaiseen elinkeinoelämään ja yrityksiin. Suomen vientiteollisuus tuli enemmän kuin hyvänpäivän tutuksi.
Koti Pietarissa
No, ei hän päässyt matkustelusta ja Neuvostoliitosta eroon seuraavassakaan työpaikassa, joka oli metsäteollisuusyritys Enso-Gutzeitin näyttelysihteerinä Neuvostoliiton kaupan osastolla. Siinä pestissä hän sai parantaa venäjän kielen taitoaan työpaikkakoulutuksena.
Ura jatkui Ulkoministeriöön vuonna 1989, jolloin hänet palkattiin Leningradin, nykyisen Pietarin, pääkonsulaattiin suomalaisten yritysten vienninedistämistehtäviin. Nuoruuden avioliiton kariuduttua hän oli vapaa lähtemään maailmalle.
Pirjo kuvaa vuosia 1989-94 ”fantastiseksi ajaksi”, varsinaiseksi näköalapaikaksi, jolloin tapahtui paljon. Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi ja moni muukin asia mullistui maassa. Kerran hän sanoo tavanneensa myös nykyisen presidentin, Vladimir Putinin, joka oli silloin Leningradin, nykyisen Pietarin kaupungin apulaisjohtaja.
Kielitaitoisena Pirjo sai vuosien varrella myös venäläisiä ystäviä, joiden kanssa yhteys ei ole katkennut. Ja tietysti hänen oli silloin ja nytkin helppo seurata paikallisia tiedotusvälineitä, joista saa kuvan siitä, mitä maassa tapahtui ja tapahtuu. “En katso enää Venäjän kanavia, koska sieltä tulee sellaista propagandaa.”
Hän tohtii arvioida, että monet suomalaiset asiantuntijat joutuvat nyt ikävä kyllä arvioimaan Venäjän nykyisiä tapahtumia hiukan syrjästä.
Pääkonsuliviraston pesti oli määräaikainen eli viisi vuotta. Sen jälkeen työt jatkuivat Suomessa mm. Vakuutusyhtiö Ifin ja ruotsalaisen meijerialan yrityksen Arlan toiminnassa.
Vapaaehtoistyö antoi merkitystä
Kiinnostavasta ja monipuolisesta työurasta huolimatta Pirjo nimeää vapaaehtoistyön kaikkein mielekkäimmäksi ja antoisimmaksi työkseen. Suomeen palattuaan hän kävi seurakunnan ystäväpalvelukurssin ja sai kummipojan kolmilapsisesta perheestä.
“Halusin kuitenkin vaativamman vapaaehtoistyön. Pääsin Terhokotiin vapaehtoistyön koulutukseen ja kävinkin yli 10 vuotta siellä vapaaehtoisena. Olin itse ehdottomasti myös saamapuolella.”
Korona lopetti Pirjon mukaan tämän työn, jota hän kuvaa merkityksellisimmäksi työkseen. “Koulutus ja työnohjaus olivat ensiluokkaisia.”
Voimaa liikunnasta ja kulttuurista
Pietarin vuosiaan Pirjo muistelee kulttuurintäyteisinä. Mariinski-teatterin näytökset saivat hänestä vakiokuluttajan, kaupungin musiikki- ja muukin kulttuuritarjontahan on tunnetusti rikasta.
Tennis oli Pirjon elämässä läsnä myös ulkomaanvuosina. Suomessa elämään tuli myös golf. Nämä pallopelit jatkuvat kotimaassa.
“Jotta elämä ei olisi mennyt ihan pelaamiseksi, halusin jotain muutakin kun vapaaehtoistyö jäi.”
Tämä jotain muuta on muun muassa Olarin Senioreiden toiminta, jossa hän tällä hetkellä on mukana kirjallisuuspiirissä. “Esitelmätilaisuudet kiinnostavat, mutta olen ollut usein matkoilla niiden aikana.”
Vielä hän ei osaa arvioida toimintaa laajemmin, koska jäsenyys alkoi vastikään, mutta ensi syksyn aikana Pirjo aikoo tutustua lisää.
Toiminta näyttää hänestä aktiiviselta, mutta sen verran hän kuitenkin lähettää terveisiä, että OKAS voisi yrittää tukea enemmän paikallisia pienyrittäjiä.
Ja sitten painava sana. “Jokaisessa tilaisuudessa voisi kerätä rahaa Ukrainaan. Ukrainan tilannetta katson surullisena.”
Raija Hallikainen
Saanko esitellä
Risto Rinta-Jouppi
9.4.2025
Rauhaisasti puolipäivästä iltaan
“Se kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa.”
Näillä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen viimeisillä sanoilla, joilla kertoja kuvaa veljesten elämän kulkua, Risto Rinta-Jouppi haluaa kuvata oman elämänsa kulkua.
Jos hänen elämänsä onkin kulkenut rauhaisesti, niin tapahtumia ja vaiheita siinä on silti riittänyt. Ja vaiheikas ja menestyksekäs on hänen sukunsakin historia.
Riston isoisä meni Amerikkaan, kuten aikoinaan asia ilmaistiin, ja toimi siellä yrittäjänä. Hän palasi sittemmin Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle, ja meni naimisiin. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa, joista toinen on Riston isä.
Bisnesmiehiä ja akateemisia
Nimen Rinta-Jouppi vieraampikin yhdistää Pohjanmaalle ja varsinkin se on tuttu meille etelänkin ihmisille autokaupasta, jonka Riston isän veli aikoinaan perusti. Setä oli Riston mukaan yrittäjähenkinen jo nuoresta lähtien.
Kun Riston isä oli nuori, perhe päätti, että Riston isä lähtee oppikouluun ja toinen veli jää sitten aikanaan hoitamaan maatilaa. Riston isä kouluttautui sittemmin agronomiksi.
Lähisuvuvussa on hyvin koulutettua ja akateemista väkeä. Riston mukaan suvun ammatinvalinnan punaisensa lankana on “hoiva” eli pitkälle terveydenhuolto. Keskustelussa vilahtavat eläinlääkärit, lääkärit, hammaslääkärit, kätilö ja sairaanhoitajat.
Risto itse on juristi, ja hänen työuransa suuntautui pääosin työeläkekassojen ratkaisupuolelle. Työpaikkoina olivat mm. Työtapaturmavirasto ja sosiaali- ja terveysministeriö. Eläkkeelle hän siirtyi Eteran työeläkekassasta.
Kaksi poikaa ja tytär
Riston ikiomaan perheeseen kuuluvat vaimo, yksi tytär ja kaksi poikaa.
Joskus elämän nuotit menevät ihan omaan järjestykseensä. Näin käy itsekullekin, ja Ristokin on saanut osansa mollisävelistä. Risto toteaa, ettei hän silti vaihtaisi päivääkään pois. Tyynesti hän kertoo elämän vaikeistakin asioista.
Iso muutos hänelle oli vaimon sairastuminen Alzheimerin tautiin yli viisi vuotta sitten. Nyt vaimo on ollut lähes kolme vuotta ympärivuorokautisessa hoidossa. Risto kertoo käyvänsä vaimon luona usein, lähes päivittäin.
Elämän lähes parasta aikaa hänen mukaansa oli se, kun he olivat vaimon kanssa eläkkeellä ja lapset olivat omillaan. Yhdessä tekeminen ja meneminen tuntuivat hyvältä.
Lasten ollessa kotona yhteinen harrastus olivat koko perheen suunnistusmatkat.
OKAS on super
Vaimon sairastumisen jälkeen osallistuminen OKASin tilaisuuksiinkin on Riston mukaan harventunut, koska matka Viherlaakson hoitopaikkaan vie aikansa.
Okasin toimintaa hän kehuu kovasti. Sen ohjelmatarjonta hakee hänen mukaansa vertaistaan. Kaikille löytyy jotain. Itse hän käy paitsi esitelmätilaisuuksissa, myös mm. lounaskerhossa.
Riston päivillä on oma rytminsä. Pitkän tovin vie hänen mukaansa lehtien lukeminen. Muuta mielilukemista ovat monenlaiset historian kirjat. Mielimusiikki löytyy klassiselta puolelta, erityisesti barokkimusiikki. Scarlatti ja Weber, Bachia unohtamatta. Listaa voisi jatkaa Händelillä ja Tsaikowskilla.
Realisti, optimisti vai pessimisti? Risto vastaa empimättä, että realisti.
Paras keino on hänen mielestään sopeutuminen, kun ei muutakaan voi. Ei voi eikä jaksa enää lähteä protestoimaan. Sopeutumista tämän päivän tapahtumien keskellä tarvitaankin.
Raija Hallikainen
raiha2008@windowslive.com
Saanko esitellä, Eeva Lampén 18.3.2025
Uusi elämävaihe menossa
Elämä on Eeva Lampénille ollut hänen omien sanojensa mukaan hyvää, onnellista ja kiinnostavaa. Ei niin, että kaikki päivät olisivat olleet aurinkoisia, mutta hänen puheestaan välittyy vahva kiitollisuus siitä, mitä elämä on antanut.
Erityisen paljon Eeva kiittää edesmennyttä miestään Pekkaa, joka on ilmiselvästi ollut Eevan toinen puolisko: hyväsydäminen, huolehtivainen, luotettava, älykäs ja hyvä isä heidän kahdelle pojalleen. Yhteinen noin 60-vuotinen taival loi vahvan tunnesiteen ja kumppanuuden. Salamarakkaus iski Eevan mukaan jo vuonna 1959.
“Tiiviistä yhteiselämästä huolimatta itsellisyyteni säilyi”, Eeva tähdentää.
Uusi alku
Nyt Eevan elämä on väistämättä vähän toisenlaista kuin muutama vuosi sitten. Arjesta on tärkeä osa poissa, koska noin vuosi sitten hän saatteli rakkaan aviomiehensä viimeiselle matkalle. Surutyö ja opettelu yksin elämiseen on vielä vähän kesken. “Ei ole ketään, jolle keittää aamulla kahvit”, Eeva summaa.
Päivä kerrallaan, kiiruhtamatta mennään eteenpäin.
Tosin arki muuttui toiseksi jo vuosia sitten, kun Pekka sairastui ja menetti Eevan mukaan puhe- ja liikuntakykynsä. Sitä ennen aktiivivuosiin sisältyi ystäviä, teatteria, konsertteja, oopperaa. Perhettä ja mökkeilyä unohtamatta.
Nyt Okasista on tullut Eevalle entistä merkittävämpi yhteisö, johon hän liittyi miehensä kanssa vuonna 2012.
Hän kiittelee Okasin monipuolista ohjelmaa ja kerhoja. Kerhoihin hän ei ole vielä osallistunut, mutta lauluryhmä on vienyt mukanaan.
Eeva iloitsee, että on ottanut itseään niskasta kiinni ja lähtenyt reippaasti mukaan, vaikka on yksin.
Pojat ja heidän perheensä ovat hänen mukaansa olleet suurena apuna ja tukena. Lastenlapset ovat erityinen ilonaihe.
Juuret Helsingissä
Meistä moni on tullut tai joutunut Helsinkiin niin sanotusti junan tuomana. Usein syynä on ollut opiskelu tai työ. Vaikka Eeva syntyi Kuopiossa, muutti hän 6-vuotiaana perheensä kanssa Helsinkiin, jossa hän on käynyt koulut, opiskellut ja suorittanut tutkinnon Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä sekä tutkinnon myös Helsingin kauppakorkeakoulussa. Avioliittokin solmittiin Helsingissä.
Eeva on kirjannut elämänvaiheitansa muistiin, ja ne kertovat vaiheikkaasta lapsuudesta ja menevästä nuoruudesta. Lapsuudenperhe asui isän työn takia eri puolilla Suomea ja Ruotsissakin.
Elämäntyönsä Eeva sanoo tehneensä pääosin valtionhallinnossa eri tehtävissä.
Lukemisena klassikoita
Mielilukemisekseen Eeva nimeää kirjallisuuden klassikot. Tosin lukutahti on hänen mielestään verkkaistunut entisestä. Häntä kiinnostavat myös taidenäyttelyt ja taide, johon hän tutustui alkuaan miehensä kiinnostuksen ja harrastuksen mukana. “Pekka oli taitava piirtäjä.”
Tulevaisuuteen meistä jokainen tähyää, toiset pidemmälle kuin toiset. Eeva toivoo, monen muun tapaan, terveyttä ja jatkoa sen verran, että näkisi lastenlasten kasvavan. Hartaana toiveena on, että kaikki pysyisivät terveenä.
Nämä ovatkin elämän suuria asioita, joihin on hyvä päättää mukava ajatustenvaihto.
Raija Hallikainen
Saanko esitellä,
Maija ja Pertti
Joskus tuttukin elämä yllättää ja tuo eteen vuosien takaisen, työn merkeissä tutuksi tulleen ihmisen. Näin kävi Maija Raikamolle ja Pertti Tervoselle, jotka ovat nyt pitäneet yhtä yli kymmenen vuotta.
3.2.2025
Maija on Perttiä kymmenisen vuotta nuorempi, joten he ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa hieman erilaisessa Suomessa. Molempien lapsuudenkodeissa on siitä huolimatta eletty hyvinkin sen ajan suomalaisten elämänarvojen mukaisesti. Työtä piti tehdä ja ahkeruutta kunnioitettiin. Uskonnollakin oli rooli kodeissa.
Pertin elämäntie on evakkouden myötä ollut ehkä mutkaisempi kuin Maijan, ja kasvu aikuiseksi on välillä ottanut kovempia kierroksia. Pertti luonnehtii itseään hölmöileväksi nuoreksi. Jo nuorena hän sai kuitenkin tiensä oikaistua. Apu elämään on tullut ylhäältä.
Pertin elämässä on ollut monenlaista tapahtumaa, ja siinä olisi aineksia pitkäänkin tarinaan. Ei ole evakkopojalla ollut aina helppoa, mutta urheilu on ollut varsinkin nuorena elämän suola. Pertti kertoo olleensa hyvä monessa lajissa.
Koulua ja elämänkoulua
Suomessa koulutus on tärkeä asia, mutta oppikouluun meno ei Maijan ja varsinkaan Pertin nuoruudessa ollut monelle mahdollista, koska oppikouluja oli harvassa. Monen nuoren piti lähteä kansakoulun jälkeen tienaamaan.
Maija pääsi Tohmajärvellä keskikoulun käytyään lukioon Joensuuhun. Oppikouluun menosta hän kiittää veljeään, joka vaati, että Maijankin on päästävä kouluun, koska hänetkin koulutettiin.
Sittemmin hän opiskeli yliopistossa kieliä, ja työskenteli lopulta yritysten henkilöstöhallinnossa. Pertti on ollut monen työn mies, viimeisimpänä yrittäjämies, jolla oli kuljetus- ja maansiirtoyritys. Hänen puheessaan vilahtaa monta tuttua rakennuskohdetta, joissa hänen yrityksensä on ollut mukana, yhtenä monista Helsingin metrotyömaa.
Harrastuksia ja tulevaisuudenodotuksia
Maija luonnehtii itseään yhdistysihmiseksi. Pertti on harrastanut paljon erilaista, mutta muun muassa tärkeä uiminen on pitänyt lopettaa nivelvaivojen takia.
Maija kertoo lukevansa mielellään, ja Kjell Vestö on hänen mielikirjailijansa.
Pertille maistuvat yritysjohtajien elämänkerrat. Yhteinen harrastus on palapelien kokoaminen. Ties monesko on jo menossa.
Okasia he luonnehtivat aktiiviseksi yhdistykseksi. Siellä on mahdollisuus mennä moneen mukaan ja käydä erilaisissa tilaisuuksissa. Okasin kehittämisestä he eivät osaa sanoa, mutta sen verran kuitenkin terveisiä, että nykyinen kokoontumispaikka ei ole ihan paras mahdollinen.
Pertti on todellinen nestori, ikä jo 95 vuotta. Molemmat toteavat, että pitäisi osata nauttia kaikesta hyvästä, mitä on tarjolla. He ovat kiitollisia, että pystyvät vielä osallistumaan sosiaaliseen elämään. Matkustelu on kuitenkin taakse jäänyttä elämää, kotimaan reissuja lukuunottamatta. Molemmilla on ajokortti voimassa.
Vaimonsa omaishoitajana yli kymmenen vuotta toiminut Pertti jäi leskeksi jo vuosia sitten. Hänellä on neljä poikaa, joiden kanssa yhteys on saumatonta. Samoin heidän jälkikasvunsa kanssa. Maijalla ei ole omia lapsia, mutta veljen perhe on hänelle tärkeä. Hän iloitsee myös siitä, että Pertin perhe on ottanut hänet hyvin joukkoonsa.
Raija Hallikainen
