Saanko esitellä - osasto jatkuu vuoden tauon jälkeen. Olen tosi iloinen, että saamme jälleen tutustua toisiimme tätäkin kautta. Vielä ilosempi olen siitä, että kirjottaja on ammattitaitoinen, osaava haastattelija, joka kohtaa ihmiset lämmöllä. Onneksi uudistuminen tuo tässäkin tapauksessa kehitystä tullessaan, joten 

Tervetuloa Raija Hallikainen!
T. Eija

Näin Raija kertoo itsestään:
Olen tietysti eläkkeellä, kuten muutkin seniorit. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, mutta sillähän ei juuri ole enää merkitystä tänä päivänä. Työuran tein ensin perheyrityksessä, sitten Helsingin kauppakorkeakoulun johtamis- koulutuksessa ja viimeiset 21 vuotta taloustoimittajana Tekniikka&Talous- lehdessä. 

Olen kasvanut Joensuussa, josta juna toi Helsinkiin jo vuonna 1964. Espooseen kotiuduin miehen ja 3-vuotiaan tyttären kanssa vuonna 1973. Siitä lähtien kotiseutuni,vuoteen 2020 oli merellinen Espoonlahti. Seniori-iässä tapaamani uuden miehen kanssa laitoimme lakanat yhteiseen kaappiin Olarin Kalliolähteellä. Nyt on pitänyt totutella olarilaiseksi. Vähänkö ottaa voimille, kun meri ei ole ihan lähellä.

Eläkeaika on mennyt nopeasti. Kolme lapsenlasta ovat kasvaneet sillä aikaa nuoriksi, yksi opiskelee, viime kevään ylioppilas meni juuri armeijaan ja nuorin tanssii kohta lukion vanhojen tansseissa. 

Kun lastenlapsia ei enää tarvitse paimentaa, harrastan maalaamista kuten lukemattomat muutkin seniorikansalaiset. Vesijuoksua, jumppa ja sauvakävely pitävät huolen fyysisestä jaksamisesta. Pitkäaikaisin vapaaehtoistyö on Espoon Sydänyhdistyksessä eri rooleissa. Kolmisen vuotta sitten liityimme Okasiin.

Mottoni on: Malja elämälle!

Saanko esitellä

Joskus tuttukin elämä yllättää ja tuo eteen vuosien takaisen, työn merkeissä tutuksi tulleen ihmisen. Näin kävi Maija Raikamolle ja Pertti Tervoselle, jotka ovat nyt pitäneet yhtä yli kymmenen vuotta.

Maija on Perttiä kymmenisen vuotta nuorempi, joten he ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa hieman erilaisessa Suomessa. Molempien lapsuudenkodeissa on siitä huolimatta eletty hyvinkin sen ajan suomalaisten elämänarvojen mukaisesti.  Työtä piti tehdä ja ahkeruutta kunnioitettiin. Uskonnollakin oli rooli kodeissa.

Pertin elämäntie on evakkouden myötä ollut ehkä mutkaisempi kuin Maijan, ja kasvu aikuiseksi on välillä ottanut kovempia kierroksia. Pertti luonnehtii itseään hölmöileväksi nuoreksi. Jo nuorena hän sai kuitenkin tiensä oikaistua. Apu elämään on tullut ylhäältä.

Pertin elämässä on ollut monenlaista tapahtumaa, ja siinä olisi aineksia pitkäänkin tarinaan. Ei ole evakkopojalla ollut aina helppoa, mutta urheilu on ollut varsinkin nuorena elämän suola. Pertti kertoo olleensa hyvä monessa lajissa.

Koulua ja elämänkoulua

Suomessa koulutus on tärkeä asia, mutta oppikouluun meno ei Maijan ja varsinkaan Pertin nuoruudessa ollut monelle mahdollista, koska oppikouluja oli harvassa. Monen nuoren piti lähteä kansakoulun jälkeen tienaamaan.

Maija pääsi Tohmajärvellä keskikoulun käytyään lukioon Joensuuhun. Oppikouluun menosta hän kiittää veljeään, joka vaati, että Maijankin on päästävä kouluun, koska hänetkin koulutettiin.

Sittemmin hän opiskeli yliopistossa kieliä, ja työskenteli lopulta yritysten henkilöstöhallinnossa. Pertti on ollut monen työn mies, viimeisimpänä yrittäjämies, jolla oli kuljetus- ja maansiirtoyritys. Hänen puheessaan vilahtaa monta tuttua rakennuskohdetta, joissa hänen yrityksensä on ollut mukana, yhtenä monista Helsingin metrotyömaa.

Harrastuksia ja tulevaisuudenodotuksia

Maija luonnehtii itseään yhdistysihmiseksi. Pertti on harrastanut paljon erilaista, mutta muun muassa tärkeä uiminen on pitänyt lopettaa nivelvaivojen takia.

Maija kertoo lukevansa mielellään, ja Kjell Vestö on hänen mielikirjailijansa.

Pertille maistuvat yritysjohtajien elämänkerrat. Yhteinen harrastus on palapelien kokoaminen. Ties monesko on jo menossa.

Okasia he luonnehtivat aktiiviseksi yhdistykseksi. Siellä on mahdollisuus mennä moneen mukaan ja käydä erilaisissa tilaisuuksissa. Okasin kehittämisestä he eivät osaa sanoa, mutta sen verran kuitenkin terveisiä, että nykyinen kokoontumispaikka ei ole ihan paras mahdollinen.

Pertti on todellinen nestori, ikä jo 95 vuotta.  Molemmat toteavat, että pitäisi osata nauttia kaikesta hyvästä, mitä on tarjolla. He ovat kiitollisia, että pystyvät vielä osallistumaan sosiaaliseen elämään. Matkustelu on kuitenkin taakse jäänyttä elämää, kotimaan reissuja lukuunottamatta. Molemmilla on ajokortti voimassa.

Vaimonsa omaishoitajana yli kymmenen vuotta toiminut Pertti jäi leskeksi jo vuosia sitten. Hänellä on neljä poikaa, joiden kanssa yhteys on saumatonta. Samoin heidän jälkikasvunsa kanssa. Maijalla ei ole omia lapsia, mutta veljen perhe on hänelle tärkeä. Hän iloitsee myös siitä, että Pertin perhe on ottanut hänet hyvin joukkoonsa.

Raija Hallikainen