Saanko esitellä 2021

Tällä sivulla esitellään OKASin jäseniä v.2021. Mukana on jo kauan yhdistykseen kuuluneita sekä myös uusia tulokkaita. 
Eija Kostiainen haastattelee.

Vuonna 2020 tehdyt haastattelut ovat otsikon 
"Saanko esitellä 2020" alla.

Hannele Hankala-Rämä

Tuli jäseneksi 16.9.2013 ollen hallituksessa 2015-2018 ja hallituksen puh.johtajana vuosina 2016 ja 2017. Teatteri- ja konserttiesitysten vastaavana järjestäjänä hän oli vuosina 2016-2018

Elämänpiiri ”Elämänpiiriini kuuluu hyvin läheisesti Kurun Lahdenperän talossa asuva äitini Hanna 99 v. Korona-aikana olen asunut hänen luonaan pitkiäkin aikoja ja useaan otteeseen. Saan valtavasti iloa ja henkistä rikkautta äitini tarinoidessa tapahtumia Suomesta 100 vuoden ajalta, kirkkaalla muistillaan.

Äidin ja minun välissä on sukupolvi eli rakkaat lapseni perheineen.

Tytär Kaisa on farmaseutti ja KTM tehden töitä lääketeollisuuden markkinointipäällikkönä. Hänen miehensä Antti Uusitalo on myös KTM ja hän on talousjohtajana Grano Oy:ssä. He ovat olleet yhdessä jo kouluajoista asti ja nyt heillä on kaksi poikaa Eemil 7v, ekaluokkalainen ja Oliver 5v. He asuvat Mankkaalla, lähellä kummankin kotiseutua.

Tytär Maija on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja toimii Masalan nuorisoteatterissa ohjaajana sekä ilmaisutaiteen kurssien vetäjänä. Hänen miehensä Sami Lauri on FM ja historian opettaja Etu-Töölön lukiossa. Heidän poikansa Kaius 3 on jo pienestä pitäen ollut aikamoinen esiintyjä!

He asuvat Kauniaisissa, joten minulla on molemmille tyttärille hyvin lyhyt matka. He ovat sen myös huomanneet ja osaavat käyttää sitä hyödykseen. Joten olen tyypillinen mummu, joka hoidan paljon lapsia.

Korona-aika teki siihenkin muutoksia. Kaisalta olen saanut arvokkaan palautteen: ”Äiti oli aina läsnä, mutta ei tuputtanut meille tyttärille omia kannanottojaan, vaan lopullinen päätös oli aina meidän.”

”Olen syntynyt Kurussa, jossa minulla on kummaltakin puolelta pitkät talonpoikaisjuuret, joten olen niin maalainen kuin vain voi olla. Mutta 11 vuotiaana leikkisä lapsuus muuttui täysin, kun maaseudun laajat pellot ja metsät vaihtuivat kaupungin pieneen yksiöön. Minut lähetettiin Tampereelle yhteiskouluun. Isä hankki yksiön ja muutin sinne isosta talosta, hyvin uskonnollisen, ankaran ja hillittömästi minua rakastavan, ylisuojelevan mummuni Selman kanssa. Iltaisin minulle tehtiin kahdesta nojatuolista kivikova peti. Yksiömme ikkunat avautuivat suoraan koulun pihalle, josta oli myös iloa. Kun koulun kello soi, niin minä lähdin neljännestä kerroksesta ehtien aina ajoissa kouluun.

Mummu oli ankara, entinen kiertokulun opettaja. Tapoja piti noudattaa ja mihinkään en saanut mennä. Elämäni muuttui hyvin suljetuksi. Tämä huomattiin myös kotonani ja isä hankki meille puhelimen, jotta sain pyydettyä vanhemmiltani luvan mennä kerrosta ylemmäksi ystävättäreni luo iltateelle.

Ilmeisesti varhaisesta itsenäisyydestäni johtuen minua on luonnehdittu ”asioita itsehoitavaksi”, jonka myös hyvin tunnistan itsessäni. Olen lähtenyt virallisesti kotoa pois 11 vuotiaana v. 1961 ja sillä matkalla olen edelleen.

Kaikesta huolimatta olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että sain heiltä elämääni tärkeimmän asian; hyvän koulutuksen, jonka avulla saatoin tulla toimeen myös ihan itsekseni. Ylioppilaaksi tulon jälkeen opiskelin Tampereen kieli-instituutissa saksankielen kääntäjäksi ja tulkiksi. Huomasin tarvitsevani lisäkoulutusta, joten tammikuussa -73 muutin Helsinkiin ja menin 2v kestävään sihteeriopistoon.

 Helmikuun puolessa välissä, Hämiksen teeillan tansseissa tapasin teekkari Kari Rämän ja sen jälkeen se oli menoa sitten!” ”Avioliittomme kesti 37 vuotta. Me olimme kumpikin värikkäitä ja sosiaalisia ihmisiä. Kun lapset kasvoivat, niin huomasimme, että kumpikin halusi ”loistaa” joten ei enää mahduttu yhteiseen kotiin. Niinpä myimme v. 2011 Pohjois-Tapiolassa olevan rivitalon. Kari lähti Kotkaan ja minä muutin Olarin kaksiooni. Erostamme huolimatta muistan avioliittomme kuitenkin iloisena ja älyttömän hauskana aikana.  Tylsää päivää ei ollut, johtuen Karin kekseliäisyydestä ja innostumisesta asioihin. Nyt olemme hyviä ystäviä ja nautimme ihanasta yhteisestä isovanhemmuudesta.”

Mikä tai kuka sai sinut innostumaan OKASista?

” Erja ja Veikko Tiainen sekä Atte ja Pirjo Matilainen alkoivat puhua minua mukaan hyvään yhdistykseen. Pekka Viinikka soitti minulle infopuhelun OKASin tapahtumista. Kaikkea hyvää ja hauskaa olisi tiedossa ja Pekan mielestä tarvittiin myöskin 50-lukulaisia mukaan!

Liityin OKASiin ja n.vuoden jälkeen minua pyydettiin hallitukseen. Olettivat, että tulen sihteeriksi, mutta kieltäydyin siitä heti. Olin työssäni ajautunut sihteeriksi, joten harrastuksena sitä en enää halunnut jatkaa.

Sitten tuli Pekan vuoro jättää hallitus ja puheenjohtajuus. Paikkaa tarjottiin muutaman kieltäytyjän jälkeen minulle. Velvollisuuden tunnosta lupauduin siihen ja myös siksi, että halusin haastaa itseni astumalla tuntemattomaan. Yhdistysasiat olivat minulle täysin uusia. Raikamon Maija oli tarkkana sihteerinä mitä parhain ”oikea käteni”. Puheenjohtajakauteni oli tosi ihanaa aikaa. Kun alun jännityksestä pääsin ja opin olemaan aito itseni, niin pystyin tekemään yhdistyksessä oman näköistä toimintaa. Palautteiden mukaan se näytti toimivan. Sanonkin, että ei tarvitse pelätä itsensä haastamista, sillä kokemuksesta tiedän, kuinka paljon iloa siitä sain!”

Mainitse OKASista mitkä asiat ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua? ”Iloitsen OKASista sen monipuolisten ohjelmien, harrastusten ja matkojen takia. Kaikkea löytyy! Yhteisöllisyys on siellä hienoa! Koen itseni aina tervetulleeksi joukkoon ja tunnen siellä oloni  ”kotoisaksi”. Toivon kaikkien OKASlaisten tuntevan samoin ja siihen me jäsenet itse voimme vaikuttaa. Kutsutaan se yksinäinen paikan etsijä pöytäämme istumaan!”

Korona johtaa meitä edelleen. Minkälaisena näet tulevan syksyn meillä olevan?
”Meillä on vielä rajoituksia. Tämän talven ollaan varovaisia eikä oteta kontakteja muihin. Kesä tuo joka tapauksessa helpotusta elämäämme ja rokotusten edetessä pidemmälle sitä paremmin me selviydymme. Syksyyn mennessä meidät pitäisi olla jo rokotettu, ainakin yhteen kertaan. Olen hyvin optimistinen sen suhteen. En vielä kuitenkaan täysillä. Mutta toivon, että syksyllä voimme jo elää hieman vapaammin kuin nyt.

Miten ruokit kulttuurinälkääsi näin Korona-aikana?
”Kulttuurinälkäni”on muuttunut koronan aikana. Luulin etten pärjää ilman live-esityksiä, joita harrastin kolmekin kertaa viikossa. Nyt huomaan sen olleen aivan liikaa. Saan videoitten ja kanavien kautta kulttuuria vaikka kuinka, vaikka ei se live-esitystä korvaa. Kun Metropolitanista tai Pariisista tulee ooppera, niin pukeudun paremmin ruudun äärelle nauttimaan siitä, vaikkapa skumppalasin kanssa! Mikä valtava helpotus, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Kirjallisuutta luen nyt enemmän ja kirjoitan juttuja paljon Facebookiin. Harrastamme tyttärien perheiden kanssa kotiteatteria ja osaamme nauttia nyt kaikesta pienestäkin enemmän.”

Mitä harrastat? ”Mummoilu on nyt rakkain harrastukseni. Olen myös yksi Räppileideistä, jolla alkaa neljäs toimintavuosi nyt huhtikuussa. Olemme seitsenkymppisiä leidejä ja tämä räppääminen tuottaa valtavaa iloa meille kaikille! Teemme kaiken itse; sanoituksista lähtien. Harjoituksissa onni, ilo ja nauru pulppuaa kuin lämmin suihkulähde!

Kirjoittaminen ja tarinan kerronta ovat  aina olleet osa minua. Suvun ja kyläntarinat ovat työn alla samoin kolumnit. Aiheita pyörii jo mielessä…
Olen saanut pitää vielä  ” Aloittelevan metsänhoito”- opit harrastuksena, mutta aikanaan pitää ottaa sekin vakavasti kuten myös kaikki maatalon ylläpitämiseen liittyvä.

Vedän aika-ajoin improkerhoa ja katson harrastuksiini kuuluvan myös valtavan kiinnostuksen kaiken maailman asioista.”

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
”Ensimmäinen työpaikkani, tälle humanistille, oli täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. Rautaruukin Hämeenlinnan tehtaan rakentamisessa olin pituusleikkauslinjan tulkkina. Ensin piti alusta perustaa ja sen jälkeen tulisi halliin se valtava kone. Miten se saadaan asennettua ja toimimaan. Olin suomalaisen ja saksalaisen insinöörin välissä tulkkina. Taukopaikkana oli työmaaparakki koneen lähistöllä. Ette usko, mikä onnen tunne oli, kun 8 kk:n jälkeen monta kymmentä metriä pitkän tehdashallin, valtava kone jyrähti käyntiin. Olin osa sen onnistumista. Olin valkoisen kypärän nainen.”

Mikä on mottosi?
”Päivä kerrallaan ja omana itsenäsi.”

Mikä on sinun ” Elämäsi Biisi ”?
”Se on vaihtunut iän myötä, ensin tietysti Beatles, sitten Udo Jürgens.
Nyt minulle ovat tärkeitä esim. Waltteri Torikan ”Elämä on kaunis” ja Youtube live-esitys; Waltteri Torikka ja Jarkko Ahola ”Finlandia”.



Kristiina Rantalainen
liittyi OKASiin v. 2016,
OKASin hallitukseen 2017 ja
puheenjohtajaksi 2020.
PK Rantalainen
"Jokaisen naisen takana on mies"

Samana vuonna PK on ollut mukana piirin ”Rohkeasti Seniori” (RoSe) -hankkeessa Päiviön varamiehenä sekä Espoon Eläkeläisten Keskusliiton hallituksen rahastonhoitajana. Nykyisin PK auttaa myös jäsentilaisuuksien valokuvaamisessa ja videoinnissa.

Kristina, ensimmäinen puheenjohtajavuosi on mennyt. Kerrotko siitä tuntemuksiasi ja esim. eroaako työprojektien ja vapaaehtoistyön johtajuus toisistaan?
”Vuosi oli yllättävä ja odotettua haastavampi. Korona on pyörittänyt meitä jo lähes vuoden ajan. Mutta se pisti meidät myös nopeasti uusiutumaan. Joustavasti siirryimme kerhojen kanssa paikasta toiseen. Jäsentilaisuudet muuttuivat jo loppukeväästä TEAMS-vetoisiksi ja luentoja striimattiin kotisivuille. Teimme siis yhdistyksenä suuren digiloikkauksen.

Työprojektien johtamisen ero on rahassa, budjetissa ja se on kaikille osapuolille työtä. Vapaaehtoistyön johtamisessa pitää muistaa tämän olevan kaikille harrastustoimintaa. Innostavan ilmapiirin luominen on edellytys sille, että hallitus pystyy tarjoamaan korkeatasoista ja kiinnostavaa ohjelmaa jäsenistöllemme, joka on meidän tärkein voimavaramme”, kertoi Kristina.

Elämänpiiri
Kristina: ”Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset parikymmentä vuotta Lahdessa. Olen suurperheen kasvatti ja lapsista vanhin. Minulla on siis kaksi sisarta ja sisarpuolta sekä yksi veli ja velipuoli. Lapsuuden kesät vietimme mummolassa Elimäellä”.

PK on kasvanut Santahaminassa kahden sisaren ja kahden veljen seurassa keskimmäisenä. Lapsuuden kesät he viettivät Muuramen mökillä isoisän huvilan vieressä. ”Heillä kummallakin on suhteellisen tiiviit yhteydet sisaruksiin ja heidän perheisiinsä” kertoi Kristina, Krisse tai Tiina, joksi häntä kutsutaan sekä kotona, että suurten sukujen kesken.
Krisse ja PK tapasivat toisensa jo kouluaikoina.
PK: ” Lahden koulujen kesken pidettiin teinijohtajien kurssia Kärkölässä 20.1.1966, jossa tapasimme ensi kertaa”. Krisse oli mukana koulunsa teinikunnan puheenjohtajana ja PK oli puolestaan Lahden nuorisovaltuuskunnan jäsen ja Lahden alueen teinijärjestön vetäjä maakuntaneuvoksena.
Molempien arvomaailma oli yhteinen, joten heidän on ollut helppo tehdä yhteistä hyvää yhdistyksissä, liitoissa ja järjestöissä, joissa he ovat olleet mukana koko elämänsä ajan.

Naimisiin he menivät juuri vihityssä Temppeliaukion kirkossa 7.8.1971 ja häitä vietettiin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tiloissa. Lapsia heillä on kaksi, Timo ja Tuomas sekä lastenlapsia neljä. Linnea on heistä vanhin ja opiskelee Lontoossa ja nuorin, Amos käy vielä päiväkotia? Joonatan, 20 v., kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi ja Kaspian, 16 v. käy SYK:n lukiota ensimmäistä vuotta.

Krisse kertoo, että ”lastenlasten kanssa on mummona aivan eri säännöt kuin aiemmin. Varsinkin ensimmäisen lapsen, Timon kanssa olin äitinä varsinainen nipottaja – piti osata käyttäytyä ei saa juoda limsaa pullon suusta jne.jne..
Nyt olen aivan äärilaidassa, suorastaan ”anarkistimummo”. Ei sen niin väliä, vaikka sukat eivät olekaan saman värisiä yms. Mutta yhteistä aina on ollut se, että toisia ei saa kohdella väärin ja käytöstavat pitää olla. Hän korostaa, että tämä nipottaminen ei koske PK: ta, sillä hän on aina ollut perheemme leppoisampi osapuoli”.
PK työskenteli italialaisen Olivetin palveluksessa vuodesta 1975 Suomessa, Intiassa ja Italiassa. PK sanookin, että ”Italia on heidän toinen kotinsa”, siellä moneen kertaan asuneina. Diplomaattiaikana hän oli myös Kaupallinen neuvos Milanossa.

Kristina puolestaan on ollut rahan kanssa tekemisissä koko työelämänsä ajan: kotimaisissa liikepankeissa ja lopuksi Suomen Pankissa. Vuodesta 1999 Euroopan keskuspankkijärjestelmän yhteisen rahapolitiikan toimeenpanon hanke- ja projektipäällikkönä useita vuosia. Viimeiset viisi vuotta hän oli pääjohtajan esikunnan Strategia- ja organisaation ryhmän vetäjänä, johon kuului myös työskentely EKP:n eri työryhmissä. PK:n työt ovat liikuttaneet perhettä maailmalla. Krisse sai joustavasti virkavapaata tai teki tutkimustyötä Suomen Pankille tai Ulkomaankauppaliitolle.

Intia teki voimakkaan vaikutuksen koko perheeseen.
Intian niemimaan historia, kulttuuri, kastilaitos jne. ” Tapasimme upeita henkilöitä, niin ulkoisesti kuin sisäisesti, mutta toisaalta näimme myös epäoikeudenmukaista ja alempikastisten hyväksikäyttöä” kertoi Kristina.

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKASista?
PK:” Olin Mäntsälän paikallisen senioriyhdistyksen puheenjohtaja ja molemmat olimme siellä jäseninä”.
Krisse: ”Palattuamme 7 vuoden Mäntsälä-keikalta Olariin kiinnostuimme OKASista. Soitin jäsenyydestä Raikamon Maijalle ja pian keskustelumme jälkeen hän olikin jo oven takana hakemassa jäsenilmoituksiin allekirjoituksiamme, näin liityimme OKASiin vuonna 2016.

Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua.
Krisse: ”Minua ei ärsytä mikään, mutta ilahduttaa kovasti hyvä ja vahva yhteishenki, joka esim. hallituksen työskentelyssä tuntuu erinomaisen hyvältä. Kaikki tekevät parhaansa, toisiamme tukien ja innostaen.”
PK: ”Arvostan kovasti paljon meidän esiintyjiä ja toiseksi minua ilahduttaa suuresti se, että OKASista on löytynyt tapoja auttaa ihmisiä esim. soittoringin yms. kautta. Olen todella iloinen, että pidämme toisistamme huolta”.

PK jatkaa (pilke silmäkulmassa) ”ärsyttävää on se, että puheenjohtajan homma vie paljon aikaa perheeltä”. Johon kyseinen LadyBoss vastaa: ”Älä nyt liioittele, kudon tässä samalla juuri Riikalle sukkaa”.

Miten Korona on vaikuttanut elämäänne ja onko vinkkejä koronakevään jaksamiseen?
PK: ”Kuluvaa vuotta ajatellen, meidän kaikkien ongelmana on se, että olemme tulevasta niin tietämättömiä. Esim. milloin rokotuksia saadaan ja kuinka tehokkaita ne ovat jne.? Me eläkeläiset olemme kuitenkin parhaassa asemassa siinä, että saamme seurata tilanteen kehittymistä rauhassa kotoa käsin. Meidän ei tarvitse lähteä liikkeelle joukkojen sekaan elannon takia. Koronaharrastuksena tein kodinvalaisimista puhekomennuksella toimivia eli kekseliäisyys kotona auttaa tähän turhankin pitkään rauhallisuuteen.”
Krisse: ”Koronan alkuaikoina lapset olivat ihan vauhkoina. Jos tavattiin jossakin leikkipuistossa, niin se tapahtui kahden metrin välimatkojen päästä jne.  Mutta nyt olemme päässeet perheen kanssa luonnollisiin tapaamiisiin varotoimia noudattaen. Ystäviä ja kavereita emme ole tavanneet. Kaikki istuvat vain kotona odottaen, että tilanne paranee – toivoa ylläpitäen.”

Mitä harrastatte?
Krisse: ” Harrastamme liikuntaa esim. golfia kesällä ja talvella hiihdämme. Minä pelaan tennistä koko vuoden.  Kerran kesässä käymme Savonlinnan oopperajuhlissa, jonka kannatusyhdistyksen jäseniä olemme olleet vuodesta 1980. Ooppera kuuluu läpi vuoden harrastuksiimme. Käsityöt ovat olleet minulla jo nuoruudesta lähtien. Lukioaikana ompelin itselleni punaisen, kauniin talvikävelypuvun ja kauluksen tein äitipuoleni minkkihatusta, jota hän ei mielestäni enää käyttänyt. Hän tosin oli siitä eri mieltä, hieman tuli sanomista.

Uutena harrastuksena on Räppileidit -ryhmä, joka syntyi ihan vahingossa v. 2017. Suomalaisen räpin (rap = rhythm applied poetry) juuret ovat Olarissa. Kun mietittiin ohjelmaa Suomi 100-juhlinnan yhteydessä, sain  idean jatkaa perinnettä. Meistä viidestä räppileidistä on tullut hyviä ystäviä. Jokainen riimittelee omien kykyjensä mukaan ja yhdessä kootaan ja karsitaan … ja vietetään ”harkoissa” aikaa kahvikupin ääressä puiden elämää eri kanteilta.”

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Krisse: ”Olen armoton radion Yle 1:n kuuntelija. Erityisesti musiikkiohjelmat ovat helmiä. Paras tällä hetkellä on Riston valinta (Risto Nordell). Muutkin ohjelmat: Brysselin kone, Roman Schatzin Maamme-kirja, Aristoteleen kantapää, Mikä maksaa, Kalle Haataisen ohjelma perjantaisin etc.
PK: ”Minusta piti tulla upseeri ja seurata isäni jälkiä. Olin lähes vuoden kesävänrikkinä armeijan jälkeen. Mutta sitten kiinnostus tietotekniikkaan voitti. Se johti minut ja perheeni useaan ulkomaan komennukseen”.

Mikä on mottosi?
PK: ”Laiskuus, mukavuudenhalu ja epäusko vievät maailmaa eteenpäin”.
Krisse: ”Olen vahvasti sitä mieltä, että - elämä on asennekysymys! Joka asiasta voi löytää myös positiivisen puolen.

Yhteistä meillä on se, että olemme uteliaita ja tiedonhaluisia olleet aina kumpikin”. 

Mikä on ”Elämäsi biisi”?
Krisse: ”Richard Wagnerin Lentävä Hollantilainen/alkusoitto” tai/ja Chisun musiikki on aika voimaannuttavaa.
PK: ”Giuseppe Verdin/ Nabucco”.











Päivitys 2.2.2021/EK