Saanko esitellä 2020

Tältä sivulta löydät halutessasi haastattelut seuraavista OKASin jäsenistä:
 Päiviö Salo, Mirja Lilja-Liinanto ja Erkki Liinanto, Pekka ja Marja Viinikka,  Anneli Pohjanhovi, Heikki Halkonen, Lea Kokkonen, Liisa ja Olli Männikkö, Jukka Salo, Arja ja Pekka Kuuskoski, Marja-Leena Widsten, Maija ja Markku Mäkelä, Eila ja Esko Kari, Eeva Nurmi ja Kyllikki Ratilainen.
Nämä haastattelut on tehty vuoden 2020 aikana.

 Haastattelija Eija Kostiainen.


Päiviö Salo
OKASin hallituksen varapuheenjohtaja

Hallituksessa vuodesta 2018, josta 2v. puheenjohtajana ja nyt OKASin varapuheenjohtajana sekä samanaikaisesti Uudenmaan kansallisen senioripiiri ry:n puheenjohtajana.
Elämänpiiri
Helsingin edustan Kuninkaansaari ja Vallisaari ovat nuoruuteni kotiseutuja, koska isäni palveli laivastossa. Aloitin koulunkäynnin Suomenlinnassa ja minua nuorempi sisareni aloitti uudessa Vallisaaren koulussa. Tunnen näiden sotilassaarten historiat ja strategiat hyvin ja olen luvannutkin Matinkylän senioreille olla heille oppaana Isosaaressa kuten olin OKASlaisillekin toissa keväänä.

Nuorena mennään myös naimisiin ja Hertta vaimoni ehdotuksesta suunnittelimme lasten saannit heti alkuun, että ” jää vanhempana paljon yhteistä aikaa”. Saimme kaksi lasta tytön ja pojan, joista Leena asuu Toijalassa. Hänellä on kolme aikuista lasta. Sepolla on myös kolme lasta, joista nuorimmainen on 10 v. Hän asuu perheineen Vantaan Kannistossa.

Toimin tietotekniikan alalla projektipäällikkönä ja myöhemmin konsulttina yhteensä 16 viimeistä vuotta. Tein yhteistyötä eri teollisuuden aloilta olevien suurten pörssi- sekä muiden yritysten kanssa. Luulen, että olen haasteista selviytynyt kohtuullisen hyvin yhden ominaisuuteni ansiosta; saan aika nopeasti kiinni isoistakin informaatioista, että mistä on kyse? Nopeat johtopäätökset ovat avuksi konsulttityössä.

Eläkkeelle jäin 2001 ja kuin sattumalta ajauduin Aktiiviset seniorit - yhdistyksen puheenjohtajaksi, jossa suunnittelimme yhteisöllistä senioritaloa Arabian rantaan. Olimme vaimoni kanssa asiasta kovin innostuneita ja suunnittelimme sinne ravintolaa, keittiötä jne. jne… Periaatteella, että työvuoroilla jaetaan yhteiset tehtävät. Ruotsista käytiin parikin kertaan tutustumassa suunnitelmiimme. Mukana hankkeessa olimme rakennuslupaan asti, kunnes matkan varrella huomattiin erilaisia ongelmia. Taloon ei tullut meille mieleistä asuntoa ja mm.autopaikkoja ei saatu tarvetta vastaavaa määrää, joten ne olisi arvottu omistajille vuodeksi kerrallaan. Lisäksi huomasimme, että näkemyksemme yhteisöllisyydestä on erilainen monien muiden kanssa.

Tästä jäi palvelutaloasuminen mieleemme ja kun Hertta huomasi lehdestä, että Matinkylään rakennetaan Isoa Omenaa vastapäätä palvelutalo, jossa oli myymättömiä asuntoja. Ostimme yläkerrasta kolmion ja muutimme sinne kesäkuun lopulla 2005. Olimme erittäin tyytyväisiä (olen edelleen) palvelutaloomme. Hertta oli kovin touhukas yhteisten tilaisuuksien järjestämisessä ja aloitimme ne joulupuuron tarjoilulla talomme ravintolassa. Järjestimme sinne paljon ohjelmallista rientoa, poliitikkoja ja mm. Vieno Kekkonen lauloi meille asukkaille viiteen eri kertaan. Minä toimin sihteerinä ja juontajana ja Hertta johti toimintaa.

”Sitä  suunniteltua pitkää yhteistä aikaa” saimme viettää 57 vuotta. Jäin leskeksi kolme vuotta sitten, jolloin vaimoni menehtyi viiden ja puolen vuoden syöpäsairauden jälkeen.
Onneksi hän sai pitää ajatukset kirkkaana loppuun asti ja sai kuolla kotona toiveensa mukaisesti. Espoon kotisairaalan hoito oli erinomainen apu meille loppuun asti. Kaikki toimi hyvin, ei mitään moitteen sanaa.

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKAsista?
OKASissa oli emäntänä Liisa Kraft, joka asui meitä kerrosta alempana. Hän houkutteli meidät mukaansa ja liityimme OKASiin 10.1.2007.

Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua. Korona kun hellittää, niin kovasti odotan käyntejä teattereissa, konserteissa, matkoilla ja retkillä. Olen myös iloinen siitä, että OKASin hallitukseen on löytynyt touhukkaita ja innokkaita ihmisiä tarttumaan toimiin. Mirja on ollut hyvä löytämään uusia ihmisiä hallitukseen mukaan, kun taas ympäri Suomea on hankala löytää yhdistysten hallituksiin toimijoita.

Miten korona on vaikuttanut elämääsi? Onko sinulla antaa vinkkiä, että miten selviydymme tästä pandemiasta?
Minua on auttanut OKAS, Uudenmaan kansallinen senioripiiri ja ”Rohkeasti seniori”!
Näissä on riittävästi puuhaa! Tänä aikana huomaa sen, miten tärkeää on osallistuminen ettei ole vaarassa syrjäytyä. Yhden toivomuksen voin esittää kaikille, että koronan jälkeen houkutellaan ja houkutellaan ihmisiä mukaan OKASiin!

Mitä harrastat?
Harrastan ulkoilua ja odotan OKASin tarjoamia teattereita, matkoja ja retkiä.
Kesä-Vihtiläisyys päättyi 50-vuoden jälkeen. Se oli iso muutos myydä kaunis mökki, koska en jaksa enää hoitaa sitä sillä tasolla kuin haluaisin. Ja yksin ei siellä oikein viihdy. Päätimme lasten kanssa myydä se.
Toinen mieluinen harrastukseni golf on nyt ” jäissä”, koska liikkumiseen on tullut hankaluutta. Toivon sen olevan väliaikaista kuntoutuksen myötä. 

Mitä emme sinusta vielä tiedä?
Radioamatööriharrastus kuului harrastuksiini nuoruusvuosinani ja sinne se jäikin muiden käytännön asioiden takia. Koska olin armeijassa suorittanut sotilasradiosähköttäjän tutkinnon, niin tarvittavien lupien saanti oli helppoa.

Miten vietit Suomen Itsenäisyyspäivää ja mitä ajatuksia se sinussa herätti?
Laitoin kynttilät ikkunoihin ja join pienen pullon kuplivaa televisiota katsellen.Muistan Suomen linnan yhden portin marmorilaattaan hakatun tekstin:”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.” Tekstin on laatinut Suomen linnan perustaja Augustin Ehrensvärd. Viisaita sanoja vielä tänäkin päivänä.

Mikä on mottosi?
Jonkinlaisena johtotähtenä olen pitänyt ajatusta: Se tehdään mikä on luvattu.”

Mikä on sinun ”Biisisi”?
Olen Jazzin ja Bluesin ystävä, mutta kuuntelen myös mielelläni ”evergreen”- musiikkia sekä kevyttä klassista.

Joulutervehdyksesi meille.
Elämme poikkeuksellisia aikoja, joten ei voi muuta toivottaa kuin;

Rauhallista Joulua kaikille!

Uskon vakaasti, että ensi vuonna on kaikki paremmin.













Mirja Lilja-Liinanto ja 
Erkki (Eki) Liinanto

Mirja on ollut OKASin hallituksessa vuosina 2009-2014. Siis 6 vuotta sihteerinä, joihin tehtäviin kuului jäsenrekisteri, tiedotus ja kotisivut.
Mirjaa pyydettiin hallitukseen uudestaan v. 2018 ja hän oli pari vuotta sihteerinä ja nyt taloudenhoitajana ja kirjanpitäjänä.

Eki on ollut vuosina 2008-2014 keilakerhon vetäjänä ja golfkerhon vetoon hän tarttui v. 2010-2012. Bridgekerhoa hän alkoi vetää vuoden 2019 alusta alkaen.

Elämänpiiri
Mirja on kotoisin Tampereelta ja naimisiin mentyään hän muutti Lempäälän Sääksjärvelle. ”Meitä oli neljä lasta ja vaikein tapahtuma lapsuudessani oli, kun isäni sai toisen infarktin ja kuoli minun ja vuotta nuoremman veljeni syliin. Olin silloin 12-vuotias ja tämä tapahtui muutamaa päivää ennen joulua.”
”Kävin kauppaopiston ja menin töihin Kelaan. Sain lapseni Jarkon ja Katjan ja opiskelin työn ohella tutkinnon Tampereen yliopistossa. 1980- luvun lopulla olin mukana useissa Kelan työryhmissä ja -91 minua pyydettiin töihin keskushallintoon etuusosastolle. Päätös ei ollut helppo, koska olin yksinhuoltaja 15-vuotiaalle tyttärelleni, jota asia myös koski. Jarkko asui jo tuolloin vaimonsa kanssa. Kun työtarjous oli mielenkiintoinen ja houkutteleva, muutimme Katjan kanssa Matinkylään.”

Eki: ” Olen kotoisin Kymenlaaksosta Sippolan pitäjästä. Lapsia meitä oli neljä, joista minä olen kolmas. Myllykosken koulun jälkeen tulin opiskelemaan Helsingin yliopistoon v. -65, menin naimisiin ja sain lapsen, Juha– Pekan. Opiskelujen jälkeen menin töihin Kelaan.
Mirja: Etuusosastolla suunniteltiin toimeentuloturvaetuuksien tietojärjestelmät. Tekninen toteutus tapahtui Kelan atk-keskuksessa, missä Eki oli atk-järjestelmäpäällikkönä. ”Tähän voisi sanoa, että Eki toteutti sen minkä minä suunnittelin ja se toimii edelleen!”
Eki asui eronsa jälkeen Olarin Kuitinmäessä. Matinkylän kautta hankkivat he yhteisen kotinsa Friisilästä v. 2002. 
”Parasta elämässämme ovat meidän kolme lastamme ja neljä ihanaa ja rakasta lastenlasta; Susa 16 v, Vilho 4 v ja tyttären miehen kautta saimme ”bonuslapset” Andreas 19 v ja Minea 17 v. Kolme lastamme ovat opiskelleet pitkälle ja onnistuneet löytämään mukavat puolisot. Jarkko asuu Lempäälässä, Katja Mäkkylässä ja Juha-Pekka Kalasatamassa.”
Meillä menee mukavasti myös lasten appivanhempien kanssa eli kolme pariskuntaa ja me, tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Hauskaa on, että yksi heistä on mukana myös Loviisan kansallisissa senioreissa.”

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKASista?
Mirja: ”Tampereella on ystäviä, jotka kuuluvat kansallisiin senioreihin, jonka toiminta kiinnosti meitäkin. Jäin vakuutuspäällikön tehtävistä eläkkeelle ja liityimme OKASiin heti v.2008. Tulimme ensimmäiseen jäsentilaisuuteen Hopeakuuhun, jossa olikin meneillään OKASin järjestämät yhteiset syntymäpäiväjuhlat! Riemullinen aloitus jäsenyydelle!”
Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat teitä?Eki: ”Korona ärsyttää, kun ei ole jäsentilaisuuksia, joihin tulemme aina mieluusti mukaan kuuntelemaan hyviä luentoja ja tapaamaan mukavia ihmisiä. Matkat, retket ja kerhot ovat meille myös tärkeitä. Aikoinaan oli myös sulkapalloa, rivi- sekä senioritanssia! ”

Korona on vahvasti edelleen läsnä! Miten se on muuttanut elämäänne? Onko teillä vinkkiä antaa siihen, että miten opimme elämään tämän ”uuden normaalin” kanssa?
Mirja: ” Maaliskuussa Korona muutti tilanteen kaikkialla. Peruimme pari ulkomaan matkaa ja kaupassa käytiin öisin tai Katja kävi puolestamme. Nyt käymme kaupassa ja asioilla itse käyttäen maskia ahkeraan. Golf on ollut pelastuksemme! Olimme Vuokatissa viikon ja kuulimme, että ravintolat ovat olleet täynnä. Katinkulta Golf ry:n puheenjohtaja kertoi samoin; kentät ovat olleet myös täynnä. Suosittelemme kotimaan matkailua ja lähiseudun ulkoliikuntaa voi aina harrastaa! Olemme juuri tutustuneet Puolarmaarin ulkokuntosaliin!”

OKASin 40-vuotisjuhlat siirtyivät ensi vuoteen! Minkälaiset juhlat järjestäisitte meille?
Mirja katsoo olevansa jäävi tähän vastaamaan, koska kuuluu juhlatoimikuntaan.
Eki ei pidä liian virallisista ja jäykistä juhlista. ” Ne pitää olla iloiset ja hauskat!”

Mitä harrastatte?
Mirja: ” Golf, pihanhoito, kirjasto, teatterit, konsertit ja Eki pitää ruoan laitosta.
Matkusteltua tulee aika paljon (ennen koronaa), pari kertaa vuodessa jossain päin Eurooppaa. Aiemmin olimme ihastuneita Kreikkaan. Pohjoisen Kuusamossa olemme käyneet syksyisin vuosittain ja yleensä kotimaan matkailu kiinnostaa meitä. Laskettelu on ollut harrastukseni, mutta se ei ollut Ekin juttu, joten olemme vaihtaneet sen patikointiin.”

Mitä erityistä emme teistä tiedä?
Mirja: ” Meillä on kummallakin Peuramaalta saadut HCP Seniorimestaruus pokaalit. Saimme ne eri vuosina.”

Mikä on mottosi?
Eki: ” Yritän noudattaa joustavuutta ja suvaitsevaisuutta elämässäni. Sillä pärjää!”
Mirja: ”Minulla on vuosia ollut ajatus, että asioilla on taipumus järjestyä”
Mikä on ”Elämäsi biisi”?
Mirja: ”Tämä oli minulle helppo: Vesa-Matti Loirin/ Lapin kesä!”
Eki: ” Kouluaikojen lopulla joskus harmitti, ja niin löysin Antonin Dvorákin sinfonian: ”Aus der Neuen Welt”, joka on ollut voimamusiikkini nuoruusvuosista lähtien.”










Marja ja Pekka Viinikka

OKASissa vuodesta 2005 alkaen.

Pekka on ollut OKASin hallituksessa vuosina 2006-2010. Olli Männikön ollessa hallituksen puheenjohtaja, oli Pekka varapuh.joht. Hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja Ollin jälkeen vuoteen 2016 asti. ” Puheenjohtajakauteni sujui mielestäni luontevasti, sillä mukana olivat mahtavat sihteerit; Mirja Lilja-Liinanto ja Maija Raikamo. Tilaisuuksien viihtyvyyden saivat aikaan erinomaiset emännät; Kepa (Kerttu) Järveläinen, Riitta Salvén ja Marja on tukenut toimintaani monin eri tavoin. Halusin erikseen mainita heidät nimeltä, koska ”Kaiken takana on nainen…”

Väheksymättä lainkaan Luukkosen Keijon osuutta OKASin jäsentilaisuuksissa.

Pekka on myös hallitustemme pysyvä asiantuntijajäsen. Piirin hallitustyötä hän on tehnyt 6 vuotta ja samanaikaisesti hän oli Patinalehden toimitusneuvostossa 4 vuotta. Nyt hän on ollut Liiton valtuustossa 3 vuotta. 
Pekka oli 5 vuotta OKASin teatterivastavana. ” Se oli mielenkiintoista ja monipuolista touhua. Järjestimme teatterimatkoja myös lähiseuduille Hämeenlinna – Lahti akselilla. Marjan kanssa oli kivaa tehdä yhteistyötä, josta osallistujat antoivat myös kiitosta meille järjestäjille! Helena Luukkonen järjesti OKASille paljon hienoja oopperamatkoja, jotka rikastuttivat meidän kaikkien elämää.”

Elämänpiiri ”Olemme asuneet Matinkylässä vuodesta -78, mutta kotoisin olemme molemmat Kouvolan ”Kotiharjun kaupunginosasta”. Meillä oli yhteinen koulumatka, joten olemme tunteneet toisemme jo kouluajoilta asti.
Kun naapuritalosta löytyi vaimo, eikä pidemmälle kannattanut mennä, niin naimisiin mentiin -67. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo 53. Meillä on tytär, Marianne, joka asuu puolisoineen Vihdin Ojakkalassa. Hän luki itsensä maisteriksi muun työn ohella ja on erään yrityksen HR-johtaja. Hän harrastaa Kennel-ystävättäriensä kanssa koiria ja kasvattaa kahta dandiedinmontinterrieriä. Tästä harrastuksesta on iloa meillekin! Saamme silloin tällöin heidän koiraansa meille hoitoon yhdestä yöstä viikkoon!”

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKASISta? ”Iso Omenassa oli ”Yhdessä enemmän”- tapahtuma v.2005. Siellä oli mukana yhtenä vetäjänä myös Ruohoniemen Pentti, joka silloinen oli OKASin hallituksen puheenjohtaja. Hän pyysi meitä mukaansa tutustumaan OKASiin. Osuimme syyskokoukseen, jossa minua pyydettiin hallitukseen! Huomautin ettemme ole edes jäseniä, joka Pentin reippaan toiminnan mukaan kirjautui välittömästi!
Näin meistä tuli OKASin jäseniä ja minusta seuraavan kalenterivuoden alkaessa hallituksen jäsen. Pentin rouva Tuulikki oli Marjalle tuttu entuudestaan. He molemmat ovat toimineet Iso Omenassa seurakunnan kappelipäivystäjinä.”

Mainitkaa OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat teitä?
Pekka: ” OKASin toiminnasta on pelkkää hyvää sanottavaa, ei mitään moittimista - päinvastoin - aktiivista, hienoa porukkaa! Se, että tilaisuuksiin riittää aina erittäin korkeatasoisia ja hyviä luennoitsijoita ja meitä jäseniä, kertoo miten tarpeellinen tämäkin yhdistystoiminta on mukaan lukien monipuolinen kerhotoiminta. On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin.”

Korona on vahvasti edelleen läsnä! Miten se on muuttanut elämäänne? Onko teillä vinkkiä siihen, että miten opimme elämään tämän ”uuden normaalin” kanssa? 
”Aivan erikoinen aika on tosiaankin meneillään. Golfkentät kierroksineen ja hyvine ystävineen ovat olleet meille tämän kesän henkireikänä ja kunnon ylläpitäjänä! Varsinkin, kun luovuimme Sulkavan kesäpaikastamme. Mökkielämästä jäimme ikävöimään metsäretkiä, korvasienten ja marjojen keruuta toukokuusta lokakuuhun, Saimaan kauniita rantoja ja Sulkavan Petenkallion elokuun pimeiden iltojen hiljaisuutta.

Korona vaikuttaa arkeemme siten, että vältämme porukoita. Kaupoissa käymme aamuaikaan pari kertaa viikossa. Olemme lähinnä omissa oloissa ja rennolla mielellä. Jokainen suhtautuu elämäänsä oman luonteensa mukaisesti, mutta suosittelemme ajatusta Veikko Lavin sanoin: ” Ota löysin rantein, älä jännitä!”

OKASin 40-vuotisjuhlat siirtyivät ensi vuoteen! Minkälaiset juhlat järjestäisitte meille?
Pekan ja Marjan Juhlamenu: ”Juhlien pitää olla juhlavat ja jäsenillä juhlamieli korkealla. Se onnistuu vain silloin, kun voimme vapaasti ja turvallisesti olla toistemme seurassa! Kutsuvieraiksi sekä puhujiksi kutsuisimme Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän, Senioriliiton puheenjohtaja Anneli Tainan ja Piirin puheenjohtaja Päiviö Salon sekä Seurakunnan pastorin plus Räppileidit. Tarjoiluna kahvit täytekakkuineen!”

Mitä harrastatte? Golfia, lukemista, yhdistystoimintaa, teatteria ja konsertteja sekä kuntoilua ja ulkoilua. Olemme myös mukana kirjallisuuspiirissä.

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Marja harrastaa ” Hiljaista rukouslaulua”. Hän on ollut öljy-yhtiön taloushallinnossa v. 1966-2004. Sieltä onkin liittynyt usea työkaveri OKASiin ”. Pekka on toiminut isännöitsijänä ja työskennellyt huonekaluteollisuuden parissa mm alan tukku- ja maahantuontiyrityksessä Espe-yhtiössä, jonka kautta tutustui Euroopan huonekalumessuihin ja kotimaan huonekaluteollisuuteen Lahtea ja Pohjanmaata myöten. Niiltä ajoilta tuli tutuksi bilateraalinen kaupanteko Neuvostoliiton kanssa. Työmatkoja oli vuosittain paljon, joten Marja on kasvattanut lähes yksin tyttäremme hienoksi naiseksi. Viettivät kuulemma ”äiti-tytär- aikaa.” Elämämme on ollut tavallisen hyvää ja onnellista, pitkälti tyttäremme ansiosta. ”Ei täs’ mitään hätää, kuhan näinkin menis”, tuumaa Pekka.

Mikä on mottonne?
Pekka: ” Yhteinen ajatuksemme on, että ”näillä mennään” - ”Don’t Worry, Be Happy!” Bobby McFerriniä mukaillen.

Mikä on ”Elämäsi Biisi”?
Marja: ” Antonio Vivaldin: Nisi Dominus”
Pekka: ” Olemme junan tuomia” (Kouvolasta Helsinkiin) ja mikään ei sytytä enempää, kuin Erruptionin ” One way tiket to the blues!”






Anneli Pohjanhovi
Hallituksen jäsen vuodesta 2018 sekä jäsenrekisterin vastaavana 2019 alkaen.

Elämänpiiri. Olen Virkkalasta, kauppiasperheen ainoa lapsi. Vanhemmillani oli vaatekauppa ja olen ollut 13–vuotiaasta lähtien tiskin takan äidin apuna. 50-luvulla isäni myi mattoja Lohjan torilla ja pikku tyttönä menin usein hänen mukaansa. Keräsin omasta puutarhasta marjat ja kukat ja myin ne torilla. Koulun kesälomilla menin töihin mm.Ruotsiin ja Englantiin.

Kun kauppaopiston ylioppilaslinjan opiskelut loppuivat, niin ystävättäreni huomasi, että Suomen ja Amerikan välille tehtiin ensimmäinen opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden nuorten työvaihtokokeilu v.1967, johon mekin osallistuimme.

Meitä lähtijöitä oli koneellinen Työministeriön, Kauppakorkeakoulun, ja Polin kautta hakeneita opiskelijoita. Ensimmäisen kuukauden matkustimme Greyhound- busseilla ympäri Amerikkaa New Yorkista Montrealin maailmannäyttelyyn, jossa oli samaan aikaan myös Suomen Joutsenen vierailu. Sieltä pohjoisen kautta Kalifornian San Franciscoon, sieltä seikkailimme ystävättäreni kanssa kahdestaan route -66 pitkin takaisin. Yöt nukuimme bussin takapenkillä, päivät seikkailimme Las Vegasista Washingtonin kautta New Yorkkiin, josta lähdimme kahdeksi kuukaudeksi työvaihtoon. Olin leiriohjaajana 7-9 vuotiaitten lasten leirillä, jota ylläpiti New Heavenin, Conneticut, lähellä oleva Episkopaalinen kirkko. Tehdyistä töistä saimme palkkioksi rahastipendin.

Amerikan matkan jälkeen tulin Helsinkiin ja olin Sosiaaliministeriön hintaosastolla töissä 3 vuotta kunnes huomasin, että tämä työ ei sovi minulle. Liikkuvampi tekstiilimaailma alkoi kiinnostaa.

Mieheni kuoli melkein 30 v sitten ja nyt asun Olarissa. Minulla on kaksi ”lasta”, jotka molemmat syntyivät samana vuonna 1975. Juha-pojallani on kolme teini-ikäistä lasta Antti 12v, Lotta 16v ja 18- vuotias Lauri, jotka kaikki ovat kovia urheilemaan, kuten Terhi- äitinsä. Jalkapallo on Lotan ja Antin, jääkiekko Laurin, kuten oli myös isänsä harrastus.

Toinen ”lapseni” on vaatealan yritys Amis Oy, jonka perustin kollegani kanssa -75. Mieheni oli perustanut oman yrityksensä jo pari vuotta aiemmin, joten nuorella perheellä kiireitä riitti. Myin kollegani kanssa yrityksen v. 2007 ja perustin itselleni markkinointiyrityksen, jossa työskentelin vielä 10 vuotta kunnes jäin eläkkeelle 2017. 

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKASISta? Terttu Korhonen (Tepa) pyysi minua mukaansa Espoon järjestämään tilaisuuteen, jossa OKASin pöydän takana oli Maija Raikamo esittelemässä yhdistyksen toimintaa. Kiinnostuimme asiasta ja Tepa houkutteli minut mukaansa ostaen ensimmäisen vuoden (2017) jäsenmaksun joululahjaksi minulle!

Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua? Ei ärsytä mikään, paitsi nyt tämä Korona, kun mikään ei ole varmaa! Olen ollut erittäin tyytyväinen kerhoihin. Golfkerhossa on loistava vetäjä kuten myös pelikerhossa. Mainita pitää myös tilaisuuksiemme hyvät luennoitsijat. Lisäksi olen saanut paljon hyviä ystäviä.

OKAS antaa juuri niin paljon, kuin mitä voin vastaanottaa!

Korona on vahvasti edelleen läsnä! Miten se on muuttanut elämääsi? Onko sinulla vinkkiä antaa, että miten opimme elämään tämän ”uuden normaalin” kanssa?
Korona on tehnyt minusta Take away-mummin. Haluan helliä poikani perhettä tekemällä heille ruokaa 1-2 kertaa viikossa. He ovat kiireisiä kaikki, joten kotikokin ruoka tuntuu maistuvan hyvin. Tänä kesänä sain houkuteltua Laurin mukaani golfin pelaamiseen. Hän onkin ollut ahkeraan mukanani kentällä.

Huomaan, että on pakko elää pysyäkseen virkeänä. Kaikesta pois jättäytyminen ei sovi minulle. Noudatan sääntöjä ja ohjeita ja osallistun harkitusti. Seurustelen ystävien kanssa puhelimitse ja onneksi löydämme paljon hauskaa keskusteltavaa! Vinkkini voisi olla, että huumorilla on suuri merkitys. Se on eteenpäin vievä voima.

OKASin 40-vuotisjuhlat siirtyivät ensi vuoteen! Minkälaiset juhlat järjestäisit meille? Tämän koronakurimuksen jälkeen luulen ihmisten kaipaavan hyvää ruokaa, viiniä ja seurustelua pienen orkesterimusiikin kera. Hauskoja, lyhyitä juhlapuheita! Pääasia on ihmisten tapaaminen ja että pidetään yhdessä hauskaa! Jos tekee mieli tanssia, niin sekin sopii!

Mitä harrastat? Lukemista, syksyisin sienestystä, olen keskivertogolffari, mutta sitäkin innostuneempi. Se on ulkona kauniissa maisemissa liikkumista ja on minulle ystävien tapaamismuoto. Ruoanlaitto on keinoni rentoutua, ja kokeilla uusia reseptejä.

Mitä erityistä emme sinusta tiedä? Olen niin avoin ihminen, että kaikki tietävät minusta kaiken. Mutta Amiksen perustaminen taisi olla monelle yllätys. Se toi mukanaan muodin maailmaan perehtymisen muotikapunkien myötä; Milano, Pariisi, Düsseldof ja Como tulivat tutuiksi mesuilla ja kangasostoilla. Tavarantuottaja kutsui meidät myös Japaniin tutustumaan tuotantoonsa, jolloin vierailimme Tokiossa, Kiotossa ja Osakassa. 3-4 päivän työmatkoja tuli useita vuodessa. Yrityksemme yhteishenki oli hyvä, tunsimme toisemme ja olimme kuin yhtä perhettä.

Mikä on mottosi? Olen positiivinen luonne ja hankalissa tilanteissa yritän löytää hyvät puolet, joten” kyllä se siitä….”

Mikä on ”Elämäsi biisi?” Olen tunnelma ihminen musiikin suhteen. Jazz putsaa aivoni ja ooppera on ihanaa.

Aikoinaan minulla oli 25 vuotta oopperan ensi-iltakortti. Nyt korvaan sen Kinoston Metropolitan-esityksillä. Kesään kuuluu Georg Malmsténin; Hangö, Hangö, Hangö…

Ystävän laulu - saa minut aina kyyneliin!

Kun tapasin mieheni, soi taustalla; I Never Promised You a Rose Garden ja se oli ”meidän laulu”.







Heikki Halkonen
Hallituksessa vuosina 2014-2017.
Golfkerhon vetäjä

Elämänpiiri: Lapsuuteeni kuului äitini Terttu, isäni Jorma, siskoni Anu ja useita kotiapulaisia vuosien varrella.

Asuimme Kaivopuistossa Yhdysvaltojen ja Ranskan suurlähetystöjen läheisyydessä. Taloyhtiössämme asui monia lapsiperheitä, joten vilkasta oli. Taloyhtiön puutarhassa pidimme viikoittain urheilukilpailuja ja jossain vaiheessa perustimme Urheilevat pojat, UP-seuran, jossa harrastimme juoksua ja muita yleisurheilulajeja. Kujalla pelattiin neljää maalia ja joskus sattui haavereita, kun pallo karkasi ja ikkunan lasit kilisi. Isät onneksi hoitivat korjauslaskut.

Kerran aloittaessamme pelit näimme, että Ranskan lähetystön puutarhasta poika katsoi pelejämme kaihoten, joten kysyimme halusiko hän tulla mukaan peliin. Myöhemmin pelin jälkeen saimme kutsun lähetystön puutarhaan mehulle ja pullalle. Lähetystöjen talonmiehillä oli tapana järjestää alueen lapsille talvisin hiihtokilpailut.

Suvussani isä ja äiti olivat neljännen polven rautatieläisiä. Isä oli liikennetarkastaja ja äiti varanotaari talousosastolla. Isäni oli toimelias urheilumies ja hän perusti aikoinaan VRT-tennisseuran. Hän opetti uusille pelaajille tenniksen alkeet useilla kursseilla eri urheiluopistoilla. Sieltä minäkin sain kipinän tennikseen. Olinhan roikkunut kentillä jo viisi- vuotiaasta asti.

Olen toisen kerran naimisissa. 13.3.1999 lähdin siskoni Anun kanssa ravintola Maestrossa vuosittain järjestettävään Back to 60s tapahtumaan. Tapasin siellä Soilin. Olin ollut seitsemän vuotta leskenä ja silloin tuntui siltä, että se oli menoa heti! Lapsia meillä on yhteensä neljä: Soililla on Henri ja Samu ja minulla Teemu ja Tiina. Lapsenlapsia meillä on kaksi, Henrin Oliver 3v ja Teemun Lenni 5v.

Yhteinen kotimme oli Laajalahdessa kahdeksantoista vuotta ja nyt olemme asuneet Suurpellossa pari vuotta ja viihtyneet oikein hyvin. Minä olen ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä ja Soili jäi 1.6.2020 eläkkeelle. Kyllä oli ihanaa ryhtyä suunnittelemaan haaveilemiamme pelimatkoja aurinkoon. Koronapandemia muutti suunnitelmat ja ne muuttuivat kuluvana vuotena kotimaan pelimatkoiksi.

Mikä tai kuka sai sinut innostumaan OKASista?
”Vuonna 2012 vedin golfmatkan Ahvenanmaalle Soilin kanssa. Seurueessamme oli mm. Pekka ja Marja Viinikka sekä Erkki ja Mirja Liinanto. Pekka piti siellä niin hienon puheen OKASista. Siitä se kipinä alkoi ja päätimme liittyä mukaan. Erkki veti siihen aikaan keila- ja golfkerhoja ja tarjosi golfkerhon vetoa minulle, ja koska olemme golfin aktiiviharrastajia, niin otin kerhon vastaan. Nykyinen hyvähenkinen golfporukkamme on kuin suurta perhettä keskenään! Vetovuoroakin voisi kyllä välillä vaihtaa uusien ajatusten toivossa.”

Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua.
Ei ärsytä yhtään mikään. Olen ollut pelkästään onnellinen siitä, että olen saanut kuulla hyviä luentoja ja saanut uusia, hienoja ystäviä. Olen yhdistykseemme erittäin tyytyväinen.

Korona jatkaa eloaan. Onko sinulla antaa vinkkejä, miten tämän ” uuden normaalin” kanssa eletään?
Tämä vuosi on ollut aika poikkeuksellinen sään ja muun vuoksi. Onneksi on ollut mahdollista harrastaa liikuntaa golfin parissa koko vuoden. Maaliskuu jäi väliin. Huhtikuun alussa pelattiin pienissä ryhmissä, kaksi pelaajaa. Ryhmäkoot kasvoivat hitaasti normaaleiksi ja pelikaverien kanssa puhuessa totesimme, että onni on pelata tätä lajia niin pysyy hyvässä kunnossa.

Uusia haasteita on hyvä saada. Pidän ruoan valmistamisesta ja koronan aikana tämä harrastus sai aivan uusia piirteitä, joita haluan edelleen jatkaa.

Hankin muutama vuosi sitten OURA-sormukseni, jotta voin seurata oman kehoni kehitystä. Keväällä tuli amerikkalaiselta yliopistolta pyyntö osallistua koronatutkimukseen. Osallistuin siihen ja Oura lähetti puolen vuoden ajan tiedot yliopistolle.

OKASin 40-vuotista juhlaa vietetään todennäköisesti ensi vuonna. Minkälaiset juhlat meille järjestäisit?
Protokollan mukaiset puheet ja isolla joukolla erittäin iloisella juhlamielellä. Ohjelmaa olisi hyvä olla esim. kaikki ihanaiset naiset; Räppileidit!

Mitä harrastat?
Sauvakävelyä, golfia, tennistä, hiihtoa, kuntosalia, teatteria, oopperaa ja matkustamista. Lapsenlapset ovat tärkeitä ja heidän kanssaan on mukava olla.

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Heikki kertoo olevansa herkkä liikuttumaan kyyneleihin asti musiikista ja elokuvista. ”Olen mielestäni myös auttavainen ihminen. Kriisitilanteissa osaan heti tarttua toimeen. En jää sormi suussa seisomaan.”

Mikä on mottosi?
” Olen positiivinen luonne, usko tulevaan on eteenpäin vievä voima.”

Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi”?
Meillä on Soilin kanssa yhteinen kappale; Ravélin Bolero.






Lea Kokkonen
Lepotauolla toriostosten lomassa.

Yhdistyksen taetterivastaava
Hallituksen jäsenvuodesta 2018 lähtien

Elämänpiiri: Lean koko suku on asunut jo muutamassa polvessa Eiran ja Ullanlinnan alueella, jonne Leakin syntyi. Hän on kolmilapsisen perheen esikoinen ja aloitti Ranskalaisen koulun käynnin jo 3-vuotiaana leikkikoulusta ylioppilaaksi. Äiti oli balettitanssijatar ja koreografi Hannele Keinänen ja isä Oympiastadionin johtaja Jorma Lindell. Perhe-elämä kotona oli taiteiden ja urheilu-asioiden myötä erittäin vilkasta ja tapahtumarikasta. Vierailimme usein Olympiastadionilla tai teattereiden taiteilija-aitioissa.

” Lapsuutemme oli turvallista ja meistä pidettiin hyvää huolta.”

Taiteellisuus periytyi sisarelle, joka perusti balettikoulun muutettuaan Espanjaan ja veli teki työuransa mainos ja markkinointialalla. ”Oman taiteellisen näyttöni tein 7v, kun Ruotsalaisessa Teatterissa esitettiin lastennäytelmää Polis Pettersson. Esitykseen kuului lasten juoksua lavan poikki 5 kertaa ja minähän juoksin.” Palkkaa sain 5 markkaa /näytös.

Lea kertoo isänsä huumorista; Lastenlapsille Olympiastadion oli ”Papan Stadion”, jossa lapset pääsivät juoksentelemaan kentälle ja juoksuradoille. Pappa antoi lapsenlapsille tärkeän tehtävän; ohittaessasi Stadionin, tarkista onko Stadionin torni pystyssä, jos se on kaatunut ilmoita siitä heti minulle”.

Nuorena, ennen omia lapsiani, olin noin 7 vuotta Yleisradiossa lasten ja nuorten ohjelmien toimituksessa kuvaussihteerinä. Lasten synnyttyä olin Espoon kaupungin palveluksessa perhepäivähoitajana n. 10 vuotta, josta innostuneena kouluttauduin  sosiaalikasvattajaksi ja jatkoin yliopistolla  opintoja  päiväkotityön ohella valtiotieteen kandidaatiksi ja tein n. 38-vuotisen työputken Espoon kaupungin palveluksessa, josta viimeiset reilut 20 vuotta Päiväkodin(kotien) johtajan moninaisissa tehtävissä.

”Mieheni ja minä olemme pääkaupunkiseudulta, mutta tavattiin Ikaalisten kylpylässä, jossa oltiin lukioikäisinä molemmat perheidemme kanssa hiihtolomaa viettämässä. On siis tunnettu yli 50 v, josta ajasta 48 v naimisissa”. He ovat asuneet vuodesta -75 Olarissa ja Friisilään he muuttivat –85 omakotitaloon Hopeakuun taakse.

Lea ja Ilikka (Joonas Kokkosen poika) ovat molemmat taitelijakotien kasvatteja. Kun heidän vanhempansa ovat ravinneet Suomen kansaa taiteellaan, niin Lea ja Ilkka ovat palvelleet yhteiskuntaa ns. virkamiehinä ja hallintotehtävissä eläkepäiviinsä asti. Yhteiskunta-asiat kiinnostavat koko perhettä. Heidän poikansa ovat tutkijaprofessoreita joista Joni on Aalto-Yliopistossa ja Tom on perheineen Kiinassa, jossa Tom tekee ilmastotutkimusta. Tomin perheeseen kuuluu puoliso Tiina ja lapset Sonja 6v sekä Olivia 3v. Tytär Sofia puolestaan työskentelee fysioterapeuttina ja kuntouttaa HUS:lla selkäydinvamma- potilaita.

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKAsista?
Mukaan minut sai Pekka Viinikka ja liityin OKASiin v 2017.”
Mainitse OKAsista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua?”Mikään ei ärsytä paitsi koronatilanne nyt ja normaalioloissa ajoittainen tilan ahtaus.
Tulen aina mielelläni jäsentilaisuuksiimme! Siellä on loistavat luennot ja alustukset sekä tärkeää on myös ystävien tapaamiset. Matkat, retket ja eri asioihin tutustumiset ovat kiinnostavia, ja nyt esitänkin toiveeni; yhden päivän kotimaan retket erilaisiin kohteisiin olisivat todella mieluisia!”

Korona jatkaa eloaan. Miten se on muuttanut elämäänne? Onko sinulla antaa vinkkejä, miten tulevan ”uuden normaalin” kanssa eletään?
”Kesällä oli paljonkin puutarhassa askareita ja pihakahvit sopivat tilanteeseen. Ruoka tilataan netistä, kauppakeskuksissa ei käydä ja lähikontaktia vältetään. Jätän syksyn ajan jäsentilaisuudet väliin toivoen tilanteen alkuvuodesta muuttuvan. Korona tuotti suurta harmia meidän perhejuhlillemme; tyttäremme Sofia vihittiin kesällä Mikko Hovilehdon kanssa. Häät pidettiin pienimuotoisesti ja matkustuskiellon takia joukosta puuttuivat morsiamen veli perheineen Kiinasta ja sisareni ja hänen perheensä Espanjasta.

Perhejuhlista edelleen; Iikka on minua kuukauden vanhempi, olimme suunnitelleet pitävämme Villa Kokkosessa yhteiset syntymäpäiviemme 140-vuotisjuhlat, jotka jouduimme kuitenkin perumaan.”

Jos OKASin 40-vuotista juhlavuotta vietetään, niin miten järjestäisit ne meille?
”Ne pitäisi olla juhlavat ja panostaisin ohjelmaan, jos rahaa riittää! Niittylounas paikkansa ja kokonsa puolesta sopii meille hyvin, mutta juhlat pitää järjestää aikana, jolloin ei ole riskejä osallistumisen suhteen.”

Mitä harrastat?
”Teatterit, konsertit, elokuvat, puutarhanhoito ja lukeminen kuuluvat elämääni, mutta olen myös aktiivinen yhdistysihminen. Haluan toimia sekä vaikuttaa lähialueiden asioihin tavallisen asukkaan näkökulmasta.”

- Friisilän Omakotiyhdistyksen hallituksessa 20 v. Yhdistys täyttää tänä syksynä 70 vuotta ja juhlat siirrettiin keväälle.
- Pro Martat
- Asukasfoorumin valmisteluryhmä
- Matinkylän Sosialidemokraattien johtoryhmä
- kerran viikossa suomen kielen keskusteluryhmän veto maahanmuuttajille Diakonissalaitoksen Kodinhuoltajakurssilaisille.
- Espoon kaupungin varhaiskasvatusjaoston varajäsen.

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
”Hoidin lapsia 11-ikävuoteen asti kotona toimien samalla Espoon kaupungin kunnallisena perhepäivähoitajana eli muita lapsia oli mukana. Jonkinlaista luovuutta ilmeni siten, että ompelin kolmelle lapselleni kaikki vaatteet niin syys- kuin kevätkauden toppahaalarit, hatut, takit ja kaikki sisävaatteet aina laskettelupukuun asti. Pidin siitä ja se oli hauskaa myös lapsille, sillä he saivat valita kankaansa itse. Samanaikaisesti kävin tarvittaessa viikonloppuisin nauhoittamassa ohjelmia Ylellä, tilanteissa, joissa vakituisten kuvaussihteereiden oli pidettävä lakisääteiset viikkolepopäivänsä ”

Mikä on mottosi?
” Asioilla on tapana järjestyä”. ”Yleisesti ottaen on kaksi asiaa, joita ei kannata murehtia,
- asiat, joille ei voi tehdä mitään ja asiat, jolle voi tehdä jotain. Ne ei murehtimalla parane!”

Mikä on sinun ”Elämäsi biisi”?
”Pidän tenorien laulusta ja orkesterimusiikista. Mutta suuren vaikutuksen minuun  tekee aina ”Paavon virsi” Joonas Kokkosen oopperan Viimeiset kiusaukset loppukohtauksessa”.

Liisa ja Olli Männikkö

Olli oli OKASin hallituksen puheenjohtajana neljän vuoden ajan vuodesta 2007, jonka jälkeen hän on ollut hallitustemme pysyvä asiantuntijajäsen, kunnallisneuvos ja vanhusneuvoston puheenjohtaja. Nämä kaikki yhteiskuntaan liittyvät toimet ovat avittaneet monin tavoin myös OKASin toimintaa. Olli on naimisissa herastuomari Liisan kanssa.
Elämänpiiri: Sekä Olli että Liisa ovat suurten lapsiperheiden kasvatteja, Liisalla on kahdeksan ja Ollila kuusi sisarusta.
Liisa:  ”Nuorina opiskelijoina tapasimme toisemme Tampereen Domuksen käytävällä, jossa toisella puolella oli kaljakuppila ja toisella poliittinen tilaisuus, johon Olli pyysi minut mukaan. Valitsin kuppilan ja kun Kokoomuksen tilaisuus oli ohi, niin Ollikin liittyi meidän opiskelijoiden illanviettoon ja siitä asti olemme pitäneet yhtä.”
Olli: “Olemme olleet naimisissa 53 vuotta ja Olarissa asuneet vuodesta – 74 lähtien. Nykyisessä asunnossa olemme viihtyneet jo nelisenkymmentä vuotta. Perheeseemme kuuluu kaksi lasta; Mikko ja Milla, joilla lapsia on yhteensä viisi (5v – 21v).” Liisa kiteyttää heidän viisikkonsa näin: ”he ovat meille rakkaita kullanmurusia kaikki!”
Liisa: “Olen ikionnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotiäitinä ja - rouvana aina siihen asti kunnes nuorimmainen oli 13-vuotias. Lapset ja Olli ovat usein kiitelleet valinnastani olla kotona niinkin pitkään.”

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKASista?
Olli: “Pentti Ruohoniemi, joka silloin oli OKASin hallituksen puheenjohtajana, houkutteli minut ja samalla Liisan mukaan toimintaan. Jäseniksi liityimme 29.11.2006. ”
Ollista tuli hallituksen puheenjohtaja ja Liisasta miehensä tukija. Nimittäin hallituksen kokoukset pidettiin heillä kotona ja Liisa leipoi tarjoiluun sekä suolaista että makeaa. Liisa kertoi olevansa asiasta hyvin innostunut, sillä ihmisiä oli kiva tavata ja Mirjakin oli silloin ensimmäistä kertaa sihteerinä. Hyvää oli sekin, että näin Olli sai tehdä “töitä” kotona.
Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua?
Molemmat vastaavat melkeinpä yhdestä suusta: “ilahduttaa tavata tuttuja ja tuntemattomia, saa viettää iltapäivää hyvässä seurassa! ”
Ajankohtaista: Korona näyttää olevan ainakin tämän vuoden juttumme. Miten se on muuttanut perheenne arkea ja miten varaudutte tulevaan?
Liisa: ”arki on muuttunut, alussa oltiin hyvin varovaisia, että virvontaakin saatiin etänä ja tapaamiset ovat nykyään pihakutsuja.”
Olli: ” Korona on vaikuttanut matkusteluun ja niiden tulevaisuuden suunnitteluun. Tämä tilanne tulee kestämään vuositolkulla, enkä usko rokotusten apuun vielä hetkeen. Pitää opetella elämään tulevienkin virusten kanssa.”
Nyt elämme OKASin 40-vuotista juhlasyksyä.
Mainitse merkittävimmät ja suurimmat muutokset mitä OKASin toiminnassa on näinä vuosina tapahtunut?
Olli: ” Perusasioissa ei ole valtavia muutoksia tapahtunut.
1. Tärkeää on, että ihmiset voivat tavata ja keskustella toistensa kanssa. “Ihmisen ikävä toisen luo” on luonnollinen tunne ja se toteutuu OKASissa säännöllisillä tapaamisilla.
2. Järjestämme edelleen eri elämän alueilta tärkeitä ja mielenkiintoisia esitelmiä, matkoja, retkiä ja kulttuuria. Nämä kaksi tärkeää ideaa ovat aina olleet mukana toimintamme perusasioina.
Liisa: ”Muutosta on tuonut mukanaan vain tekniikka. Nykyään esiintyjillä on erilaisia apuvälineitä käytössään.”
OKASin 40. juhlavuosi on meneillään. Sen juhlinnasta ei ole vielä varmuutta, mutta minkälaiset juhlat meille järjestäisitte jos saisitte tehdä ne kaksistaan, ilman rajoituksia ja kulujen miettimistä?
Olli: “Hyvään juhlaan kuuluu aina ruoka ja viini, hyvä seura ja pöytien koko 6-8 henkilöä, jolloin pystyy keskustelemaan kaikkien kanssa. Mielellään 10 min. pituinen lyhyt ja humoristinen juhlapuhe. Taustalla musiikkia siten, että keskustelu ei häiriinny.”
Liisa: “Räppileidit, ehdottomasti Räppileidit mukaan!”
Mitä harrastatte?
Olli:” Olemme kovia “tutkimusmatkailijoita” esim. Espanjan kaupungit ovat olleet kiinnostavia erilaisten museoiden, kirkkojen ja taiteiden tarjonnassaan. Kulttuuriin sekä elämäntapaan pääsee tutustumaan parhaiten varaamalla asunto keskeltä kaupunkia”.
Liisa: “Sevillassa olemme olleet useaan kertaan, se tarjoaa niin paljon elämyksiä, että siitä on tullut lempikaupunkini! Aikoinaan matkustelimme lasten kanssa Kreikassa. Me luemme myös paljon.”
Olli: “Käyn kuntosalilla ja harrastan voimanostoa. Nuorena harrastin telinevoimistelua ja kilpailin painonnostossa.
Teatteria harrastamme molemmat ja mm. Espoon kaupungin teatteri perustettiin johdollani vuonna 1988. Olen myös jäsenenä TK- tiedustelukillassa (toimittajien ja kuvaajien kilta) ja nautin yhteisön toiminnasta”.
Liisa:” olen ollut 30 vuotta hyväntekeväisyysjärjestö Odd Fellow’ssa ja  kielen ylläpidon vuoksi valitsin ruotsinkielisen loosin.”
Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Liisa: “olen ollut 25- vuotta lautamiehenä.”
Olli: “Erityistä oli, kun Viro itsenäistyi uudelleen, niin järjestin Saarenmaan maaherran pojalle  harjoittelija opiskelupaikan Espoon Sähkö Oy:öön. Hän opiskeli Tallinnassa insinööriksi ja asui nyt meillä. Istuimme kotona seuraten CNN:n suoraa lähetystä, jossa panssarivaunut tulivat Tallinnaan. Järkyttävää oli seurata yllättäen tällaista tilannetta, saati nuoren pojan, joka katsoi kotiseutunsa tapahtumia toisella puolen rajaa. Mielissämme vilisi ajatuksia; meneekö rajat kiinni jne..?  Näinkö yllättäen saamme itsellemme toisen pojan? ”
Mikä on mottosi?
Liisa: “ päivä paistaa huomennakin.”
Olli:  ” älä lannistu, älä anna periksi.”
Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi”
Olli:” Ludwig van Beethoven: “Jumalan kunnia luonnossa” Jussi Björlingin laulamana ja Jääkärin marssi.”
Liisa: “Dmitri Shostakovich: Valssi No.2.”
1.9.2020



Jukka Salo
Hallituksen jäsen vuodesta 2019.
On myös yhdistyksen matkavastaava.

Mitä pidät hallitustyöstä? ”Työskentely on ollut ihan mukavaa, saa näköalaa tuleviin touhuihin ja pääsee itsekin päättämään asioista.”
Elämänpiiri:
”Isäni tuli pakolaisena Karjalan Pistojärveltä Kuusamoon ja äitini oli kotoisin Ylikiimingistä. Perheen koti perustettiin Kiiminkiin, jossa kasvoin nuoruuteni kaksoisveljeni ja kuuden muun sisarukseni kanssa. Valmistuttuani Oulun yliopistosta tulin töihin Espooseen Nokian verkkopuolelle ollen siellä yhtäjaksoisesti 39 vuotta.
Kun tulin ns. ”hakupäällä” ikään, menin kerran pohjoisesta tulleiden opiskelijakavereiden kanssa viettämään lauantai-iltaa ravintola Maestroon, jossa tapasin tulevan vaimoni. Kuukauden kuluttua tuosta ensitapaamisesta jouduin lähtemään puoli vuotta kestäneelle työmatkalle Bretagneen, jolloin yhteydenpitoa Suomeen ja tyttöystävään avitti vilkas kirjeenvaihtomme!”
Ja sehän kannatti, koska nyt he ovat olleet naimisissa jo 38 vuotta. Parikymmentä vuotta he asuivat ensin Tapiolassa, mutta Friisilässä he ovat viihtyneet nyt jo 24 vuotta. Tytär asuu perheineen Helsingissä ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyi pari vuotta sitten.
”Lapsenlapsi tuo perheemme elämään uutta sisältöä ja ajatuksia sukupolvien jatkumosta.”
Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKASista?
”Mainos! OKASin esitteen löysin eräänä keväisenä aamuna postilaatikostamme ja siinä mainitut keskiviikko-tapaamisten esitelmät herättivät heti mielenkiintoni. Menin kuuntelemaan yhtä esitelmää ja sillä tiellä ollaan edelleen.”
Seuraavana syksynä hänet pyydettiin mukaan OKASin hallitukseen.
Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua?
”Ei ärsytä yhtään mikään. Toiminta on monipuolista ja kerhoja on joka lähtöön. Erityisen mielenkiintoisia ovat keskiviikon tapaamiset luennoitsijoineen, matkat ja retket sekä kulttuuritapahtumat.”
Korona näyttää olevan meillä ainakin tämän vuoden juttu. Miten se on vaikuttanut teidän perheenne elämään? Onko asioille löytynyt uusia toimintatapoja?
”Eipä paljoakaan. Mutta esim. tyttären perheen kanssa tapasimme keväällä ja kesällä sunnuntai-lounaan merkeissä pääasiassa kotimme terassilla, vaimo on ottanut tavaksi pitää kauppareissuilla kasvomaskia ja minäkin koetan olla varovaisempi kuin ennen. Tallinnassa tekisi jo mieli piipahtaa ....”
Nyt on OKASin 40. juhlavuosi meneillään. Sen juhlinnasta ei ole vielä varmuutta, mutta minkälaiset juhlat meille järjestäisit jos saisit tehdä ne yksin, ilman rajoituksia ja kulujen miettimistä?
”Kunnon päivällistilaisuus (pöytiin tarjoilu), tervehdyspuhe Espoon kaupungilta, yhdistyksen historiaa käsittelevä juhlapuhe, kvartetti esim. Espoon Mieslaulajista ja lahjakas humoristi kuten Jukka Puotila. Artikkelit Länsiväylään ja Hesarin Espoo-liitteeseen.”
Mitä harrastat?
”Kesällä harrastamme vaimon kanssa puutarhanhoitoa, joka alkaa jo toukokuun alussa kestäen syyskuun lopulle. Hän istuttaa ja hoitaa taimet ja kukat, ja minä leikkaan nurmikkoa ja haketan risuja. Talvikauden harrastuksena minulla on kaksi kuoroa. Lauttasaaren Laulajien (LaLa) toiminnassa olen ollut mukana jo 30 vuotta, ja sen hallituksessa 20 ja puheenjohtajanakin 13 vuotta. Niistä hallitustyövelvoitteista olen nyt tällä hetkellä kuitenkin vapaa. LaLa:n kanssa olemme esiintyneet monta kertaa Virossa, esim. Tallinnan Laulujuhlilla, Venäjällä Pietarissa kaksi kertaa ja Ruotsissakin kerran. Toinen kuoroni on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kuoro Chorus Domus, johon liityin kolme vuotta sitten. Talvikaudella käyn säännöllisesti myös kuntosalilla ja lähes joka ilta teemme vaimon kanssa kävelylenkin Friisilässä ja usein myös Espoon Rantaraitilla. Kirjallisuuden kautta olen perehtynyt erityisesti Toiseen Maailmansotaan.”
Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
”Olen yrittänyt elää tasaista elämää ilman isojen riskien ottoa. Eli, ei salaisuuksia."
Mikä on mottosi?
”Ehkä niitä on ollut parempiakin aikoja, ja on tuleva, mutta tämä aika on meidän.”
Mikä on sinun ” Elämäsi Biisi”
”Se on ajan myötä vaihdellut. Kauan aikaa sitten suosikkini oli "Eldankajärven jää" ja myöhemmin ”Kotiseutu pohjolassa”, ja kuuntelen niitä kappaleita mielellään edelleenkin. Tuossa ensimmäisessä laulussa mainitut Kiskis-kukkulat ja Röhö ovat tulleet minulle tutuiksi myös Uhtualle suuntautuneiden matkojen kautta. LaLa:n kanssa olemme monta kertaa esittäneet Gabrien Faurén "Requiemin", jonka osaa "Libera me" minulla on tapana laulaa suihkussa ollessani. Ääntäni säästelemättä.”
1.9.2020




Arja ja Pekka Kuuskoski

Kuva on neljännesvuosisadan takaa.

Elämänpiiri:
Tämä aviopari tapasi toisensa 2.1.1966 Bottalla ja jo seuraavana päivänä Pekka pyysi Arjaa teatteriin ja mitäpä muuta katsomaan kuin ” Sotamies Jokisen vihkilomaa.” Sitä vihkilomaa on vietetty jo 54 yhteistä vuotta.
Pekka ja Arja: ”Olemme asuneet Olarissa 15 vuotta ja meillä on kaksi poikaa, Jukka ja Jaakko. Heidän perheissään on molemmilla kolme lasta. Tänään meidän lapsenlapsemme ovat iältään 14-23 vuotiaita - kaksi tyttöä ja neljä poikaa.”
Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan Okasista?
Ritva Montonen houkutteli Okasiin ensin Arjan v. 2006 ja Pekka tuli mukaan v.2008.
Pekka on ollut kahteen eri otteeseen Okasin hallituksessa hoitaen mm. ulkomaan matkojen, teattereiden ja konserttien järjestämisen.
Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/ tai ilahduttavat sinua?
Ilahduttavaa Okasissa on hurjan tasokkaat luennoitsijat, matkat ja retket. Kahvihetkien seurustelut tuttujen sekä muiden Okaslaisten kanssa on tosi antoisia ja virkistäviä.
Ajankohtaista:
Rajat avattiin tällä viikolla Baltian maihin sekä Tanskaan, Norjaan ja Islantiin, joten mikä maa näistä houkuttaa teitä eniten? Vai houkuttaako lähtö ulkomaille vielä lainkaan?
Arja: ”Ei ole vielä oikea aika lähteä ulkomaille. Mutta esitän mielelläni tulevaisuuden toiveen vaikkapa vuodelle 2021. Lähdetään laivalla Visbyhyn - elokuun ruusujen aikaan!” (Vinkki Jukalle)
Korona ja kesä:
Vaikuttaako rajoitusten höllentäminen tulevan kesän suunnitelmiinne?
Arja:” Näistä suojavarustuksista ja välimatkoista pidämme kiinni, koska tilanne ei missään nimessä ole vielä ohi. Lähimmäisiä tapaamme ulkoillen ja pihalla!”
Pekka: ”Arja on ajatellut molempien puolesta nämä turvallisuus asiamme. Tulimme juuri Salon torilta ja olimme siellä maskit naamassa ja hanskat käsissä.
Museokortille on käyttöä, mutta konsertit ja teatterit jätämme vielä väliin. Ja onhan meille tulossa ihan aitoa juhlaakin; lapsenlapsemme Eerik sai ylioppilaslakin ja sitä juhlitaan, kun se virallisesti on luvallista!”
Mitä harrastat?
Yhteisesti harrastamme golfia, kasvimaan hoitoa, marjastamista ja sienestämistä. Pakkasesta riittää herkkuja pitkälle talveen.
Pekka: ” Harrastan myös lievää kuntoilua ja työntekoa stressirajaan asti.”
Arja: ”Olemme ”downshiftaajia” ja muutimme kesäilymme maatilasta mökkeilyyn, jossa nyt kasvatamme perinteisten hyötykasvien lisäksi pavut, palsternakat ja punajuuret. Harrastan myös käsitöitä, lukemista ja ruoanlaittoa. Normaalioloissa herkuttelemme ruokaillen lastenlapsien kanssa kerran viikossa - koulun ja opiskelun jälkeen.”
Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Pekan työ vei perheen Saudi-Arabian Riadiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Vuosikymmenten takainen maa oli toiminnoiltaan eri kuin tänään. Koko perheelle riitti elämyksiä ja jännnitystä arjen asioista vaikkapa koulusta. Autonkuljettaja vei pieniä poikia kouluun monien kilometrien päähän jne.jne.. Onneksi tuki oli aina lähellä sitä tarvittaessa.
Arja: ”Sain 50-vuotislahjaksi kauniin esteratsastushevosen Sabrinan. Olen maalta kotoisin ja ratsastus oli minulle tuttua. Houkuttelin kaupunkilais-Pekan mukaani ratsastuksen alkeiskurssille. Hänellä ei ollut aina onnea, sillä tuntematta hevosten laumakäyttäytymistä hän pyrki kirkkoruuna-Pacolla ohittamaan tamma-Sabrinan. Tamma johtaa laumaa, joten hässäkkä siitä syntyi, ja kurssin päätyttyä Pekka oli katkaissut pari kylkiluuta pariin otteeseen!”
Pekka: ”Aloitin viulun soiton 10-vuotiaana ja soitin sitä ahkeraan ja tosissani 35-vuotiaaksi asti. Olen soittanut Helsingin ja Philadelphian nuoriso-orkestereissa (vaihto-oppilasvuonna 1959-1960), Espoon kamariorkesterissa, Polyteknikkojen orkesterissa ja useissa pienyhtyeissä. Kotijuhlissa on aina soitto ja laulu raikunut. Ja kun sormien ketteryys muuttui, niin vuoden 2005 jälkeen en ole enää soittanut.”
Mikä on mottosi?
Pekka: ” Avoimin mielin ja nöyränä eteenpäin.”
Arja: ”Meilläkin on vastuu tulevaisuudesta.”
Mikä on sinun ” Elämäsi Biisi”
Arja: ” Intiaanin lemmenkutsu” Hector Villa Lobosin sarjasta Bachienas Brasileiras
Pekka: ” My Way” Esitys: Frank Sinatra

17.6.2020





Marja-Leena Widsten

Okasin hallituksen jäsen 1.1.2020 alkaen.
Myös Okasin emäntänä 1.1.2020 alkaen.

Elämänpiiri:
”Perheeni muutti Helsingistä Olariin v.1980, ja nykyisin asun kissani kanssa v.2002 valmistuneessa asunnossa, edelleen Olarissa. Poikani muutti parisen vuotta sitten takaisin Espoon Matinkylään, asuttuaan vuosikausia Australiassa, Itävallassa ja viimeksi Uudessa-Seelannissa. Ainoa lapsenlapseni asuu lähellä, Helsingin Kalasatamassa.”
Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan Okasista?
”Olin aluksi Espoon kansalliset seniorit ry:ssä. Matka oli pitkä ja sain tietää, että Olarissakin on vastaavaa toimintaa, jossa ystäväni Anneli Pohjanhovi on jäsenenä. Otin yhteyttä häneen, ja hän kertoi innostuneesti Okasin toiminnoista. Päätös jäseneksi liittymisestä oli helppo tehdä.”
Olet ollut Okasin tilaisuuksien emäntänä v.2020 alusta alkaen, joten miltä emännän touhut tuntuvat?
”Pieni puuhastelu kiinnosti, joten se on ollut erittäin mukavaa vaihtelua ja on hyvä tavata uusia ihmisiä.”
Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua?
”Okasissa ilahduttavat innostunut puuhaväki sekä kiinnostavat luennot, matkat ja retket. Ajoittainen tilanahtaus vähän ärsyttää.”
Ajankohtaista: Rajat avattiin tällä viikolla Baltian maihin, Tanskaan, Norjaan ja Islantiin, joten mikä maa näistä houkuttaa sinua eniten? Vai houkuttaako lähtö ulkomaille vielä lainkaan?
”Voin mainiosti ajatella ulkomaille menoa esim. syksyllä. Norja, Tanska ja Baltian maat kiinnostavat kaikki. Pitkiä lentomatkoja en enää halua tehdä.”
Korona ja kesä: Vaikuttaako rajojen höllentäminen tulevan kesän suunnitelmiisi?
”Ei ole tarvinnut tehdä muutoksia. Kävin juuri saaristoveneellä Vasikkasaaressa, eilen olin vesijuoksemassa Nuuksion Kaitalammella ja huomenna lähden ystävien luo Hankoon. Näillä perheen ja ystävien tapaamisilla sekä harrastuksilla kesäni jatkuu.
Mitä harrastat?
”Pelaan viikottain golfia, uin ja ajelen sähköpyörällä, jolla pääseekin pitkälle. Se on myös kuntoilua marraskuussa leikatuille polvilleni. Tekee niille erittäin hyvää! Talvella harrastan vesijuoksua, kuntosalia, lukemista, elokuvia, Okasia, perhettä ja ystäviä.”
Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
”Olin 1980 mukana perustamassa Olarin Naisvoimistelijat ry:tä, josta myöhemmin tuli Olarin Voimistelijat ry. Toimin siellä hallituksessa ja tiedottajana viitisen vuotta. Pääsimme hienosti alkuun, koska meitä oli joka alan koulutettuja ammattilaisia vastaamassa eri toiminnoista. Saimme myös Espoon kaupungilta käyttöömme koulujen liikuntatiloja. Aloitimme heti voimakkaan junioritoiminnan ja ryhmiä oli kaiken ikäisille; äiti-lapsi ryhmistä aikuisuuteen.

Samaan aikaan perustin neljän muun henkilön kanssa mainostoimiston, joka muutaman vuoden päästä muutti Helsinkiin.

Olen myös saanut tuntumaa pohjalaisuudesta, kun kanttori-isäni viran vuoksi muutimme Punkaharjulta Alavuudelle. Ylioppilaaksi päästyäni muutin Helsinkiin, ja kaksi sisarta sekä veli jäivät Pohjanmaalle.”
Mikä on mottosi?
”Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi.” Tämä ajatus on isän perintöä.
Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi”
”Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta ehkä Bachin Toccata ja fuuga on jäänyt tunnemuistiin erikoisella tavalla. Kun isäni haki kanttorin virkaa Alavuudelle, hän soitti seurakunnalle vaalipäivänä tämän teoksen ”työnäytteenä.” Olin hänen harjoituksissaan vapaaehtoisena urkujen polkijana. Niin arvaatte, että musiikki jäi mieleeni.”



Maija ja Markku Mäkelä

Okasin jäseniä 2002 ja 2008.

Elämänpiiri: Olemme asuneet Olarissa melkein 50 vuotta, jossa nykyään asumme talviajan, puolet vuodesta ja toisen puolikkaan vietämme mökillä Snappertunassa. Meillä on kaksi tytärtä Mia ja Marjo ja kolme lastenlasta, jotka ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja opiskelevat itselleen tulevaisuuden. Avioliitossa olemme olleet 55 onnellista vuotta.
Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan Okasista?
Ritva ja Matti Kuula houkuttelivat Okasiin ensin Maijan. Vuonna 2008 Markku jäi eläkkeelle, jolloin Maija puolestaan houkutteli mukaansa Markun.
Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua? Mikään ei oikeastaan ärsytä meitä, mutta ilahduttavia asioita kyllä löytyy; yhteiset tapaamiset vanhojen ystävien kanssa, erinomaiset luennoitsijat, teattereissa käynnit, matkat ja muut retket. Toivomme, että lyhyitä kotimaan matkoja tulisi tulevaisuudessa enemmän.
Ajankohtaista: Kesäkuun alusta saamme mennä mm. kirjastoon, elokuviin, terassille ja museoon. Mikä näistä ilahduttaa teitä eniten, ja onko koronalla vaikutusta tulevan kesän suunnitelmiinne?
Elokuvat kiinnostavat ja Hangon SPA-uimalan avaamista odotetaan, mutta koronan varotoimenpiteet ovat paikallaan, kunhan niitä vaan noudatetaan. Olemme olleet kaksin maalla maaliskuusta alkaen, jota korona ei pahemmin ole häirinnyt. Vain käytännön toimia olemme hieman muuttaneet: REKO-torilla käydään kerran viikossa, ja kalastaja tuo laiturille tuoretta kalaa. Kolmen viikon välein noudamme Olarin noutopisteestä tilaamamme ruokakassit.

Mutta sen sijaan korona on tuonut meille uutena virtuaaliseurustelun. Aalto-yliopistossa opiskeleva lapsenlapsi opasti meidät käyttämään Zoom App-sovellusta. Siellä olemme juhlineet pitkiäkin aikoja. On keskusteltu, laulettu ja lasejakin kilistelty ympäri maailmaa osallistuneiden ihmisten, sukulaisten ja ystävien kesken.

Kesällä on todellistakin juhlaa tiedossa, kun tytär tulee Ranskasta, niin kahden viikon karanteenin jälkeen hän on luvannut järjestää pihajuhlat läheisilleen!
Mitä harrastat(t)e?
Yhteisiä harrastuksiamme ovat kuntoilu, voimistelu ja veneily. Puutarhanhoitoa vaatii iso kasvimaa, josta saamme vuoden perunat ja juurekset (maakellarissa säilyy). Syksyllä taas marjastamme, joten elämme pitkälti omavaraistaloudessa. Olemme harrastaneet yli 10 vuotta kajakkimelontaa; kummatkin omilla kajakeilla melomme paikkoihin, joihin emme muuten pääse. Markku kertoo työnsä olleen niin mielenkiintoista, että on pitänyt sitä myös harrastuksenaan: vesioikeuden, ympäristötekniikan ja jätevesien ravinteiden poiston kehittely jatkuvat mieluisina ajatuksina ja ideoina myös eläkkeellä.
Mitä erityistä emme sinusta tiedä? Maijan ja Markun kesätyöt alkoivat molemmilla jo 13-vuotiaina, joten kovin ihmeellisiä harrastuksia ei ehtinyt syntyä. Maija toimi puhelunvälittäjänä Helsingissä,  ja Markku kuivasi soita Pohjanmaalla. Työ kuuluu molemmille kotoa opittuun arvomaailmaan. Maija totesi, että heissä ole mitään erityistä, mitä emme jo tietäisi.

Markku muisti kuitenkin vaikuttavan ajan elämästään; isä menehtyi, kun hän oli 13-vuotias koulupoika. Hän löysi tilanteeseen pyöräilyn ja toisinaan polki lauantaina Kokkolasta Muhokselle 250 km:n pituisen matkan ja sunnuntaina saman matkan takaisin - päämääränään hyvän isoäidin tapaaminen.
Mikä on mottosi?
Maija: ”Ahkeruus on ilomme”
Markku: ”Työnteko kannattaa aina”
Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi”?
Maija: ”Olen suomalainen” Kari Tapio
Markku: ”Walking in the Air” Tarja Turunen


Eila Kari

Okasin tiedottajana vuoden 2020 alusta alkaen.
Tehtäväsi ensitunnelmat: Okasin toimihenkilöt ovat todella mukavaa porukkaa. Tehtävä alkaa pikkuhiljaa sujua, mutta täytyy sanoa, että tietotekniikan määrä hieman yllätti.

Elämänpiiri: 
Olemme asuneet mieheni Eskon kanssa Olarissa 5 vuotta ja sitä ennen asuimme Friisilässä 37 vuotta.
Kaksi poikaamme perheineen asuvat lähellä meitä, ja näin viisi lastenlastamme ovat olleet osa elämäämme syntymästään asti.
Olen kotoisin Muuramesta ja Esko Tohmajärveltä. Tiemme kohtasivat Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella.
Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan Okasista?
Ensin meitä houkuttelivat kaikki Luukkoset ja lopuksi vielä Kososen Irja. Olemme Eskon kanssa olleet Okasissa kolmisen vuotta.
Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua. Meitä ei ärsytä yhtään mikään paitsi tämän kevään peruuntuneet jäsentilaisuudet. Olemme olleet ilahtuneita todella mielenkiintoisista vierailijoista esim. piispa Eero Huovinen, Pirkko Mannola, Erkki Liikanen jne. Nautimme myös siitä, että tilaisuutemme alkavat hyvällä kahvihetkellä ja seurustelulla ystävien kanssa. Sosiaalisen kanssakäymisen suuri merkitys toteutuu parhaiten harrastusten ja yhdistysten parissa. Myös Tarton matka viime keväänä oli hieno.
Ajankohtaista: Kesäkuun alusta saamme mennä mm. kirjastoon, elokuviin, terassille ja museoon. Mikä näistä ilahduttaa teitä eniten, ja onko koronanalla vaikutusta ensi kesän suunnitelmiinne?
Museot ja konsertit ovat meidän juttuja.
Olemme jo vuosia käyneet ystäväperheen kanssa Savonlinnan Oopperajuhlissa ja ne jäävät tänä kesänä juhlimatta. 
Mökkeilyymme on kuulunut myös kesäteatterit ja nyt niidenkin kohtalo on koronan takia harmillisen epävarma.
Mitä harrastat(te)? Olemme olleet avioissa pian 50 vuotta ja yhteiset harrastuksemme ovat: museot, musiikki ja teatterit, mökkeily, kasvimaa ja golf.
Eila: Minulla on myös oma talviharrastukseni; työväenopiston tilkkutyöt, joissa tehdään patalappuja, laukkuja ja päiväpeittoja jne.
Esko: Käsillä tekeminen on myös minun harrastukseni, kuten kuvanveisto, maalaus, piirtäminen, jne...
Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Eila: Osaan tehdä pärekaton. Isän tyttönä olin paljon mukana hänen töissään. Olin teini-iässä, kun teimme yhdessä ison ladon pärekaton! 
Isältäni opin paljon rakentamiseen liittyviä asioita, jopa muuraamista! Rakennustietoudesta oli hyötyä, kun peruskorjasimme Friisilässä vanhan omakotitalon.
Esko: Olen tehnyt itselleni viulun ja opettelin sitä jopa soittamaan, ja se soi vieläkin!
Mikä on mottosi?
Eila: ” Jokainen ihminen on laulun arvoinen”
Esko: ” Pysyä hengissä”
Mikä on sinun ” Elämäsi Biisi”?
Eila: ”Twilight Time”
Esko: ”Heleä-ääniset sopraanot sykähdyttävät,
kuten Soile Isokoski”.




Eeva Nurmi, sihteerimme.

Eeva Nurmi, sihteerimme.

Elämänpiiri: Olen asunut jo pitkään Olarissa ja jäin eläkkeelle 1.9.2019. Olen ollut leskenä 4 vuotta ja minulla on 2 aikuista lasta, jotka asuvat jo omillaan.
Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan Okasista?
Alun perin asialla oli Arja Pajari, mutta lopuksi Heikki Halkonen sai minut mukaan.

Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua? En yleensä ärsyynny helposti mistään, mutta iloinen olen ollut jäsentilaisuuksista; luennoitsijat ovat olleet hyviä ja  aiheet mielenkiintoisia,  laidasta laitaan historiasta ajankohtaisiin jne. 
Ilahduin myös siitä, että ensimmäisellä golf-retkellä tapasin työelämän tutun vuosien takaa.
Ajankohtaista: Mitä mieltä olet koronarajoitusten osittaisesta purusta ja miten aiot itse toimia sen jälkeen? Lähden vihdoinkin tapaamaan vanhoja vanhempiani Etelä-Karjalaan.
Aikoinaan syntyi tiivis ryhmä ”Kaunokaiset” työkavereiden kesken ja olemme sopineet syömään menosta. Tuolloin puhutaan ja puretaan kaikki tuntemukset korona-ajalta. Suojaudun puuvilla hanskoilla, hyvällä käsihygienialla ja pitämällä huolta välimatkasta. Kauppa-asioille lähden varhain aamulla, kun liikkeellä on vähän väkeä.
Mitä harrastat?  Harrastan monipuolisesti liikuntaa. Kesällä sydäntäni lähellä on golf ja talvisin murtomaahiihto (kisasiskona on ollut mm. Marja-Liisa Kirvesniemi, joka oli aina ykkönen). Marjastan mieluusti eli viimeksi sain 25 l mustikoita, 10 l puolukoita, karpaloita 12 l ja lakkoja 6 l ja olen intohimoinen ruoanlaittaja ja leipoja.
Mitä erityistä emme sinusta tiedä? Luultavasti ette tiedä, että harrastan metsästystä. Olen Rautjärven Erämiehissä, jonka isäni aikoinaan perusti. Perheenjäsenistä kukaan ei ollut asiasta kiinnostunut, joten päätin itse jatkaa suvun perintöä.
Mikä on mottosi? ”Päivä vain ja hetki kerrallaan”
Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi? Muistorikas ”Vihreät niityt”.



Kyllikki Ratilainen

Kyllikki Ratilainen

Elämänpiiri:​ Olen 92- vuotias ja asun yksin Olarissa. Läheisiäni ovat tyttären perhe, tyttärentytär ja hänen tyttärensä Emma 3v. Mieheni pitkän sairauden jälkeen olen ollut leskenä jo 45 vuotta. 

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan Okasista?  KOP:n virkailija antoi minulle vinkin, kun kerroin hänelle jääväni eläkkeelle! Sieltä asti olen ollut Okasissa ja aluksi olin yli 10 vuotta emäntänä. Uusi emäntä löytyi vasta, kun muutimme Hopeakuun tiloihin. Jäsentilaisuudet alkoivat kahvilla kuten nykyään ja tarjolla oli aina tuoretta, hyvää Fazerin juhlapullaa. Tarjottavat ostin kaupasta itse ennen tilaisuuden alkua ja kahvitus sujui sukkelaan kahden apuemännän kanssa.  
Mainitse Okasista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua. Mikään ei ärsytä minua, mutta ilahtunut olen ollut monistakin Okasin tapahtumista! Jäsentilaisuudet ja hyvät luennoitsijat ovat olleet mieluisia ja mielenkiintoisia. Matkailut ja varsinkin kotimaan matkailu ovat olleet kiinnostavia ja riemullisia. Muisti- kirjallisuus- ja pelikerhoissa olen ollut pitkään - viime aikoja lukuun ottamatta.  
Ajankohtaista: Mitä mieltä olet koronarajoitusten osittaisesta purusta ja miten aiot itse toimia sen jälkeen? Pitkän elämän eläneenä ja pariinkin otteeseen kovin rankat ajat kokeneena, otan koronan rauhallisin mielin. Viihdyn hyvin yksin, luen ja katselen televisiota enkä tunne pitkästyväni. Toivottavasti tilanne ei merkittävästi pahene, koska suurin haaveeni on päästä tyttäreni perheen omistamaan ”Satupaikka” - nimiseen kesähuvilaan, joka on Hangon lähistöllä olevassa saaressa.   
Mitä harrastat? Harrastan kävelyä ja viihdyn erittäin hyvin omalla pihalla ja terassillani. Olen tämän hetkiseen elämääni äärettömän tyytyväinen ja onnellinen. Olosuhteisiin nähden voin hyvin ja jokainen aamu tuo eteen, juuri heränneen kevään, valoineen ja väreineen. Taloyhtiömme pihapiirin asukkaat tarjoavat koko ajan apuaan, tuovat kukkia jne. Olen saanut naapureiltani yltäkylläisesti lämmintä huolenpitoa.  
Mitä erityistä emme sinusta tiedä? Olen ollut naisvoimistelija ja kuulunut naisvoimistelijoiden ryhmään, joka esiintyi erilaisissa juhlissa. Aikoinaan mm. kyläjuhlissa pidettiin iltamia, joissa eri alojen osaajat esittivät taitojaan ja lopuksi oli tanssia.  
Mikä on mottosi? ”Usko elämään”  
Mikä on sinun ”Elämäsi Biisi”?  Nocturne / Vesa-Matti Loiri