Saanko esitellä 2022

Tällä sivulla Eija Kostiainen haastattelee OKASilaisia henkilöitä. Mukana on jo kauan mukana olleita sekä myös uudempia jäseniä.



Marja ja Asko Sarja

OKASiin Sarjat tulivat v. 2017 naapurinsa Kaija Inbergin suosittelemana.  Marja veti OKASin digikerhoa vuosina 2019-2020 kaksi kertaa kuussa.


Elämänpiiri

Marja on kotoisin Raahesta. Kansakoulun jälkeen hän jatkoi opiskelua Raahen yhteislyseossa, josta siirtyi Oulun yliopistoon opiskellen biologiaa ja maantiedettä.
Asko tuli Nivalasta Raaheen samalle lukion luokalle Marjan kanssa. ”Vieressäni oli vapaa paikka, johon Asko istui. Menimme naimisiin Askon kanssa v. 1968.”

”Oulusta muutimme Helsinkiin. Olin töissä kirjastonhoitajana ja informaatikkona Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella 33 vuotta. Asumme Friisilässä, jonne Asko rakennutti talon v. 1976. Talomme lämpiää 80 prosenttisesti maalämmöllä ja loput 20%  omalla kattosähköllä ja kaksi kuukautta ostettavalla tuulivoimalla.
Meillä on kaksi lasta. Poika, joka asuu perheineen Friisilässä ja tytön perhe Olarissa.
Lastenlapsia meillä on neljä. Vanhin poika on juuri sotaväessä Vekarajärvellä valmiusjoukoissa. Hän on harjoitellut tänä syksynä englantilaisten, amerikkalaisten ja ruotsalaisten joukkojen kanssa. Lomilla hänelle maistuvat mummon jauhelihapihvit ja muusi sissimuonan jälkeen,” totesi Marja.

 Asko syntyi 1941 Nivalassa maatalon kuuden lapsen nuorimmaiseksi.
Hän kertoo elämästään: ”Isäni oli ollut konekivääriryhmän johtaja talvisodan ajan ja lähti jatkosotaan kesäkuussa jatkaen sotapalvelusta loppuun saakka. Minulle tulivat tutuiksi maatalon tehtävät pienestä pitäen. Olin jo 7-vuotiaana peltotöissä hevosta ajaen heinänteon haravakoneessa ja olin myös mukana uuden talon rakentamisessa käytettyjen tiilien valmistuksessa.

Kansakoulusta siirryin Nivalan keskikouluun. Sieltä piti siirtyä Raahen yhteislyseoon, josta pääsin ylioppilaaksi siihen aikaan harvinaisella viidellä laudaturilla.
Sotaväen jälkeen alkoi Oulun yliopiston Rakennusinsinööriosaston rakennetekniikan koulutus, josta hän valmistui 1967 diplomi-insinööriksi.
Hänen monivuotiseen työelämään sisältyy paljon vaikuttavia töitä esim. 40 metrin kaarirakenteisen terässillan ja useiden betonisiltojen sunnittelua.

Työt Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa (VTT) alkoi v. 1970, jona aikana hän valmistui Tekniikan lisensiaatiksi 1975 ja Tekniikan tohtoriksi 1979 päätyen tutkijasta betonilaboratorion ja Rakennustekniikan osaston johtajaksi sekä tutkimusprofessoriksi vuoteen 2005, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Tutkimustyötä hän on tehnyt sekä kotimaisten että ympäri maailmaa kattavan kansainvälisten yhdistysten kesken. Toimintaan on sisältynyt kongressien suunnittelu- ja johtotehtävät. Asko oli päätyön ohella Rakennustekniikka-lehden päätoimittajana 7 vuotta ja Suomen Akatemian jäseneksi hänet valittiin v. 1987 ja se jatkuu edelleen.

Mainitse Okasista asiat, jotka teitä ärsyttävät tai innostavat.
Heitä ilahduttavat samat asiat: hyvät esitelmät, joulu- ja kevätjuhlat sekä tuttujen tapaamiset.

Rakkaimmat harrastuksenne?
Yhteisiä harrastuksia heille ovat sauvakävely, mökkeily, lukeminen, lasten ja lastenlasten kanssa viikottaiset tapaamiset. He käyvät myös laulamassa mm. Korsulauluja Hattulan panssarimuseossa.
Lisäksi Marja harrastaa puutarhanhoitoa, sukututkimusta ja sukulaisten, ystävien ja työkavereiden kanssa yhteydenpitoa sosiaalisessa mediassa.
Asko puolestaan ulkoiluttaa perheen Japanin pystykorvakoiraa neljä kertaa päivässä. Liikuntaa yli 10000 askelta. Hän on myös monissa yhdistyksissä mukana ja lisäksi hän tekee vielä tekniikan kehityksen konsultointia ja tutkimustyötä.

Mitä vielä emme tiedä sinusta?
Marja: ”Kävin Helsingin yliopiston ensimmäisen www-kurssin v. 1994, jonka jälkeen tein gradusta ja tieteellisestä artikkelista kuvineen Suomen ensimmäisen lehden internettiin ilman esimieheni lupaa. Hän ei arvostanut internetiä lainkaan. 
Minä jatkoin internetin käyttöä ja laitoin sinne meidän hevosen kuvan, koska tähän mennessä siellä näytettiin vain Mona Lisaa. Alussa verkko kaatui usein ja syyksi sanottiin sen olevan – hevosen kuvan!”
Asko: ”Sain 50-vuotislahjaksi ratsastuskurssin. Siitä innostuin ostamaan suomenhevosen, jolla ratsastin 15 vuotta monta kertaa viikossa. Metsäpolkuretkien yhteinen pituus oli n. 25 000 km”. Keskustelussa ilmeni, että Asko on myös keksijä. Hän on tehnyt kuusi omaa patenttia ja ollut mukana yhtenä tekijänä viidessä patentissa. Keksintöön hän ei tarvitse ns. omaa rauhaa. Eräskin syntyi keittiön pöydän äärellä lastenvahtina ollessaan. Keksinnöt liittyvät lähinnä rakennetekniikkaan.

Mikä on mottosi?
Marja: ”Kyllä se siitä!”
Asko: ”Siitä vaan!”

 Mikä on ”Elämäsi biisi”?
Marja: ”Elä Raahe sä muistojen kaupunki, kotilies liki aavaa merta.”
Asko: ”Rakastan elämää” Petrus Schroderuksen laulamana.

 

 


Anneli Ylä-Jääski

OKASiin Anneli tuli jäätyään eläkkeelle v 2019.

ELÄMÄNPIIRI

Anneli: ”Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja olen evakkona Karjalasta tulleiden vanhempien keskimmäinen lapsi.

Olen pienestä pitäen rakastanut lapsia, joten luonnollisesti kouluttauduin ensin lastenhoitajaksi sen jälkeen sairaan- ja lopuksi terveydenhoitajaksi. Eläkkeelle jäin terveydenhoitajan työstä, mutta sairaanhoitajan tehtäviä olen tehnyt mm. Sveitsissä kahteen otteeseen. Ensin kokopäivätoimisena 
3 1/2  vuotta ja toisella kerralla viikonloppuisin 2 vuoden ajan. Olen eronnut yli 10 v. sitten ja asun nykyään Olarissa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka molemmat ovat jaksaneet opiskella pitkälle ja neljä lastenlasta.

MIKÄ TAI KUKA SAI SINUT KIINNOSTUMAAN OKASista? ”Pyöräily-ystäväni kertoi Kansallisten senioreiden toiminnasta sekä Olarissa että Matinkylässä ja valitsin Olarin.”

MITKÄ ASIAT OKASissa ÄRSYTTÄVÄT JA/TAI ILAHDUTTAVAT SINUA? Annelin mielestä mikään ei ärsytä, mutta kovasti ilahduttaa esim. Jälkiviisaat ja Digikerho. Uutena alkaa rivitanssi, johon Annelikin aikoo osallistua ja jatkaa; ”Minua kiinnostavat kaikki liikunnalliset tapahtumat sekä jäsentilaisuuksien hyvät luennot.”

MITÄ HARRASTAT? Anneli on nyt Esport Centerin ”Platina jäsen”, joka tarkoittaa 20 vuoden yhtäjaksoista jäsenyyttä. Harrastuksiin kuuluu myös kävely, pyöräily, paritanssi, hiihto, teatterit ja konsertit.”Olen varsinainen terveysintoilija, joten syön, kuntoilen ja nautin elämästäni ”terveellisesti.”

MITÄ ERITYISTÄ EMME SINUSTA TIEDÄ? Anneli innostuu: ”Olen intohimoinen pyöräilijä.  Pyöräilen hyvällä säällä helposti päivässä 40 km. Vuonna 2019 meitä oli joukko pyöräilijöitä Mallorcan Alcudiassa, jossa pyöräiltiin päivittäin 50-80 km mäkisessä maastossa. Yhtenä päivänä pyöräretkemme yksi osa oli 10 km:n nousu serpentiinitietä Lucin vuorelle. Se oli lämmin, hikinen ja äärettömän antoisa matka!”

MITÄ TOIVOT ELÄMÄLTÄ? ”Kiitollisuus on ennen toivetta. Aloitan päiväni kiittämällä. Kiitän, että minulla on nyt kaikkea mitä elämältä tarvitsen. Toivon, että lapsillani, lastenlapsilla ja minulla terveys säilyy.Teen oman osuuteni toiveeni onnistumiselle pitäen yllä terveellisiä elämäntapoja niin hyvin kuin osaan.”

MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS ” Tuottaa hyvää mieltä toisille ja nauttia elämästä.”

MIKÄ ON MOTTOSI? ”Carpe diem, älä murehdi liikaa, asioilla on tapana järjestyä.”

MIKÄ ON ”Elämäsi biisi”? ”Kaikki tunnelmalliset sekä koti-, että ulkomaiset kappaleet kuten Nocturne” ja ”Lapin kesä”. Esittäjänä Vesa-Matti Loiri. Laulujen tekijät: Eino Leino/Perttu Hietanen/Taisto Wesslin.

26.9.2022




Irja ja Eino Kosonen

Irja liittyi OKASiin 1994 ja samana vuonna hänet valittiin hallitukseen. Eino tuli mukaan 1998.
Näin ahkeraa ja monien vuosien vapaaehtoistyön tekijää, kuten Irja, harvoin tapaa. 
Tähän Irja toteaa:”Vuonna 2019 sain kunnian tulla kutsutuksi yhdistyksen kunniajäseneksi.”



Ensimmäiset 5 vuotta Irja oli sihteerinä, koska 4 vuoden hallituskauden jälkeen tehtävään ei uutta henkilöä löytynyt. Seuraavat 4 vuotta hän oli taloudenhoitajana, johon kuului kassanhoito ja kirjanpito tilinpäätöksineen. Tämän jälkeen hän oli vielä vuoden emäntänä ja seuraavat 4 vuotta yhdistyksen toiminnantarkastajana. Lisäksi Irja oli Uudenmaan senioripiirin toiminnantarkastajana 4-5 vuotta.

”Opittuamme Einon kanssa ystäviltämme Shanghai-pelin Teneriffalla v.1999, toimme sen myös OKASiin. Olin kerhon vetäjänä 14-15 vuotta”, kertoi Irja.

Elämänpiiri ”Olemme maalta kotoisin kummatkin; minä Joutsasta ja Eino Kurkijoelta. Vanhempani olivat maatilan isäntä ja emäntä ja meitä lapsia oli 8. Minä olen toiseksi vanhin ja tyttäristä vanhin. Maatilan lapsina osaamme Einon kanssa myös maatalon työt. Joutsassa oli keskikoulu, jonka jälkeen muutin Helsinkiin 17- vuotiaana alivuokralaisasuntoon.
Ensimmäinen työpaikkani oli Bulevardilla Suomi-Filmi Oy ja Lönnrotinkadulla oli Valtion iltaoppikoulu, jossa aloitin lukion valmistuen  ylioppilaaksi.

Vuosi 1962 syyskuu oli hyvin merkittävää aikaa meille. Valmistuin ekonomiksi ja menimme Einon kanssa naimisiin ja muutimme yhteiseen kotiin Eerikinkadulle.

Pitkäaikaisin työpaikkani oli Kaleva-Sampo-yhtiössä, jossa toimin henkilöstö- ja talouspäällikkönä 28 vuotta. Samoin Eino, ekonomi hänkin, toimi 35v vakuutusalalla  Aura-yhtiössä, joka yhdistyi Pohja-yhtiön kanssa ja nimeksi tuli Tapiola-yhtiö.
Perheemme kasvoi, Antti syntyi 1964 ja Elina 1966 ja ennen lasten kouluun menoa muutimme ensimmäiseen omaan asuntoon Espoon Iivisniemeen.

Etsimme kotiapulaista lasten keskusteluita kuunnellen. He toivoivat perheeseen vauvaa, joka pitäisi saada kotiin ja heti. Lehti-ilmoitus tuottikin tuloksia! Syyskuussa syntynyt Kirsi-vauva tuli äitinsä kanssa meille asumaan. Parempaa apulaista ei olisi voinut saada! Heidän kotinsa oli meillä 4-5 vuoden ajan. Kirsi ja Elina ovat edelleen hyviä ystäviä ja he ovat ristiin toistensa lasten kummeja.

Meillä on nyt 5 lapsenlasta ja 4 lapsenlapsenlasta. Perheemme koko on tällä hetkellä 17 henkeä, puolisot mukaan lukien. Suurin osa heistä asuu lähellämme ja jopa Olarissa, jossa olemme asuneet jo yli 40 vuotta.

Elinpiirimme maalla Syntymäkodistani on n. 12 km matka kesäpaikallemme. Sieltä Leivonmäen kirkonkylälle 8 km ja Joutsan kirkonkylälle 28 km ja olemme perillä meidän ”kakkoskodissamme.”           
Kun valtio osti meiltä sisaruksilta harjujen suojeluun tarkoitetut maat, meidän perhe sai 3300 neliömetrin tontin ja 3 sisarusta tontit toisen ison järven rannalta.
Valtio antoi meille luvan toisen mökin, saunan ja laiturin rakentamiseen. Näiden välissä ovat tarpeelliset aitat, varasto ja liiteri ym. Meillä on siis Vanhala ja Uutela!

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan OKASista?
Irja: ”Minut houkutteli mukaan entiset työtoverini ja pitkäaikaiset ystäväni Maija Rapo ja Marja-Leena Keppilä.”
Eino: ”Tulin OKASiin Irjan houkuttelemana vuonna 1998.”

Irja kertoo: ”OKASissa viriteltiin  ” läheisen avustustyötä” yli 10v sitten Keijo Luukkosen vetämänä. Osallistuin tähän ulkoiluttamisella sekä kaupassa- ja lääkärissä käynneillä. Näistä on jäljellä enää yksi, 96 v Hopeakuussa asuva ihana, valoisa ja tyytyväinen ihminen. Korona-aika muutti tapaamisemme puhelinkeskusteluiksi.”

Molemmat toteavat olevansa erittäin tyytyväisiä nykyiseenkin OKASiin. Se elää hetkessä ja on aina vaan aktiivinen toimissaan.

Mitä toivotte elämältä tähän hetkeen.
Yhteistä on tämäkin toive – terveyttä ja rauhaa!
Irjalle tulee mieleen suuri toive kesälle: ”Meillä on tapana viettää perhekunnan yhteisiä merkkipäiviä elo-syyskuun vaihteessa kesäpaikallamme Leivonmäen Kansallispuiston keskellä. Tänä vuonna päivänsankareita ovat: miniä 60v, tyttärentytär 30 v, vanhin lapsenlapsenlapsi 10v ja minä 85 v sekä Einon ja minun timanttihääpäivä.”
Pyrimme kokoontumaan vuosittain sisarusteni ja heidän perheittensä kanssa Joutsassa syntymäkodissani, joka halutaan säilyttää suvulla paikan avaruuden ja kauneuden vuoksi. Se on nykyisin sisarusten ja heidän lastensa omistama? Tästä joukosta löytyy aina väkeä taloalueen kunnossapitämiseen. Talo on harvinaisella paikalla, Etelä-Suomen ja eteläisen Keski-Suomen korkeimmalla kohdalla, Tammimäessa. Tämä on 262 m merenpinnan yläpuolella. Pellon laidalla on näkötorni, jossa kulki aikoinaan Struven mittaustorniketju ulottuen Jäämereltä Mustalle merelle.

Mikä on harrastuksista mieluisin?
Irja: ”Harrastan vapaaehtoistyötä. Espoon Sotaveteraaneissa on minulla menossa 24. vuosi kuoron rahastonhoitajana ja yhdistyksen toiminnantarkastajana olen ollut useamman vuoden ajan. Tapiolassa olevaan OODI-kahvilaan minut houkuteltiin 8v sitten.”
Yhteisesti mieluista on liikunta, mökkeily ja yhdessäolo perheen kanssa.

Mitä erityistä emme sinusta tiedä?
Irja: ”Vanhimpana tyttärenä opin maatalon työt: karjanhoidon, ruoanlaiton ym. taloustyöt sekä monipuoliset käsityöt mm. pellavan kasvatuksesta alkaen aina lankojen kotivärjäykseen (luonnontuotteilla kortteen kukilla, kanamunan kuorilla ym) asti.
Kangaspuilla kudottiin ryijyjä, raanuja, kuultokudoksia ja poppanoita. Tein itselleni takkeja toisen virkaten ja toisen poppankankaasta, joka oli käsitöistäni vaativimpia.
Ensimmäisen kevätjuhlamekkoni tein 12 vuotiaana. Ikimuistoisiin käsitöihini kuuluvat myös hääpuvut itselle,  miniälle ja tyttärelle!”

Eino: ”Eläkkeelle jäätyäni harrastin sukututkimusta, josta on painettu kirja vuonna 2010 nimeltään Säämingin Kosolankylän Kososet, tekijät Eino Kosonen ja Mirja Karjalainen”.

Kiitos Eino kirjasta, joka on 752 sivuinen ja käsittelee 2947 sukutaulua. Siinä on paneuduttu huolella alueen sekä Suomen historiaan päätyen yksilön sukutauluun. Ja löytyihän sieltä 9 Kostiaistakin! Ymmärrän, että työ on ollut iso, valtava ja monivuotinen.

Mikä on mottosi?
Irja: ” Kaikki järjestyy ajallaan.”
Eino: ” Päivä kerrallaan.”

Mikä on elämäsi biisi?
Irja: ”Maailma on kaunis” Vesa-Matti Loiri/ Kassu Halonen/ Vexi Salmi
Eino: ” Nabucco, Orjien laulu” Giuseppe Verdi

 24.5.2022 


Erja Tiainen

OKASin hallituksessa v.2017.

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKASista?
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠”Naapurimme Pekka Viinikka houkutteli meidät mukaan n. 2013. Jäsentilaisuuksiin ehdin aniharvoin, koska kuoroharjoitukseni on lähes samaan aikaan, Veikolle onneksi sopii useimmiten.”


ELÄMÄNPIIRI
”Minun voimavarani ovat alkujaan perua Siikaisten, piskuruisen pohjoissatakuntalaisen kylän, eli maaseudun mullasta ja turvallisesta yhteisöllisyydestä. Isältäni perin sosiaalisuuden, hyvään uskomisen ja hyväntahtoisuuden ja rintamalottaäidiltäni sitkeyden ja sisun.

Valmistuin v. 1971 Turun kieli-instituutista saksan tekniikan kielen dipl. kielenkääntäjäksi ja v. 1974 Helsingin sihteeriopistosta.

Ensimmäisessä avioliitossani syntyivät Eero, 43, ja Elina, 40 (Vuola), jonka perheeseen kuuluu sveitsiläinen mies Daniel ja Emma 7v ja Rune 3v. Olen ennen kaikkea äiti ja mummo, sillä niissä rooleissa olen oppinut ja saanut eniten elämässä. 

Sain 36-vuotiaana Ms-tauti-diagnoosin ja luulin kuolevani. Se johti vaikeaan avioeroon, minkä lisäksi Kone Instruments ei vahvistanut koeajalla työsuhdettani. Olin menettänyt terveyteni, työni ja avioliittoni.

8.8.88 alkoi toinen elämäni. Seesteinen arki kolmestaan 9 ja 6-vuotiaitten lasteni kanssa oli äärettömän vapauttavaa, hyvien ystävien seurassa jo edesmenneiden okasilaisten Pirjo ja Atte Matilaisen ollessa naapureina. Yksinhuoltajuus ja siinä onnistuminen on ollut parasta johtaja- ja elämänhallintakoulutusta. Yksinhuoltaja-aikanani olin työssä Nokialla ja eräässä agentuuriliikkeessä, ja ehdinpä olla jonkin aikaa myös Huoneistokeskuksessa asuntomyyjänä.

Veikon kanssa tapasimme Ekono Oy:ssä jo vuonna 1975, jossa paljon myöhemmin, ja viimeistään eroni jälkeen ystävyytemme muuttui rakkaudeksi. Veikko oli eronnut jo ennen minua. Hänellä on kolme lasta: Englannissa asuva Sirpa 54v Jussinsa ja lastensa Tompan 20v ja Annikan 13v kanssa. Lauri-poika menehtyi 35-vuotiaana sairauteen. Torontossa. Tonynsa kanssa asuvalla Niinalla 45 v on Emily 7 v ja Henry 5v.

Vasta v. 1998 menimme Veikon kanssa naimisiin, koska muutimme Veikon työn perässä Pekingiin Elina mukanamme. Neljän vuoden jälkeen minä palasin Suomeen ja ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme, ”Nuottamökin”, Nuottaniemestä, jossa viihdymme edelleen. Veikko jatkoi töitään Kiinassa, Indonesiassa, Brasiliassa ja Englannissa, minä jäin holhoamaan kummankin v 1917 syntyneitä äitejä.

Kolmas elämäni alkoi, kun minulla todettiin v 2012 ärhäkkä munasarjasyöpä, eikä paljon toivoa annettu. Mutta taaskaan ei onneni pettänyt! Kun leikkauksen ja sytostaattihoitojen jälkeen pyysin rukouksissani edes yhtä kevättä! Enkä voi kuin kiittää, että tämä on jo 10. kevääni! Toivoa ei kannata menettää edes silloin, kun lääkärit ovat eri mieltä!”

 Mitä toivot elämältä tähän hetkeen?
”Toivon, että lapsemme saisivat elää riittävän hyvän elämän; itselleni, että nykyinen mielenrauhani ja seesteinen elämäni jatkuisi. Olen saanut jo niin paljon.”

Mitä emme sinusta tiedä? 
Elän elämääni huolettomana kuin Nalle Puh, en ole huolissani tulevasta, en elä menneessä, vaan aina tässä ja nyt. Silloin pystyn parhaiten auttamaan myös läheisiäni ja kuuntelemaan heitä.  Olen onnellisten tähtien alla syntynyt, ja minulla on aina ollut vierelläni suojelusenkeli. Olen myös realisti, jonka pää on kuitenkin usein pilvissä.  Uskon johdatukseen, siunaukseen ja rukouksen voimaan. Rukoillessani melkein vain kiitän, ja toivon muillekin luottamusta tulevaan.”

Mikä on harrastuksistasi mieluisin?
”Kuorolaulu ja elämänkertakirjoittaminen; kirjoitan lapsilleni. Olen aina harrastanut liikuntaa, joogaa, uintia, avantoa jne.”

Mikä on mottosi?
”Katson eiliseen, kiitän. Katson tähän päivään, rukoilen. Katson huomiseen, luotan.
Riittävä on riittävää! Ollakseen terve ei tarvitse olla terve!”

Mikä on elämäsi biisi?
” Kuusikymppiseksi Vesa-Matti Loirin laulamana ”Maailma on kaunis” 
Nykyään John Lennonin ”Imagine”, sillä toivoisin, että voisimme jättää hyvän maailman lapsillemme.”

5.5.2022


Marita Winter 
tuli OKASiin 15.4.2009. Hallituksessa hän oli ensimmäisen nelivuotiskauden 2010-2013 ja lisäksi vuoden 2014 toimien koko ajan taloudenhoitajana.


Elämänpiiri
”Olen asunut Olarissa yli 40v ja leskeksi jäin 3v sitten. Perhepiirini pieneni, mutta onneksi poikani perhe on lähellä ja läheisiä; Juha, Heidi ja Henrik, 6v.

Koska olen  kahden ainoan lapsen ainoa lapsi, ei minulla ole serkkuja, tätejä eikä setiä. Sen sijaan olen ollut neljän isovanhemman ainoa”silmäterä”, kasvaen hyvin rakkaudellisessa ilmapiirissä rukousten kera. Mummini ,äitini äiti, oli minulle arjen sankarina arvokas ja tärkeä esikuva. Hänessä oli sitä sydämen sivistystä.
Olin 3v, kun perheeseemme tuli ”kasvattitytöksi” äidin orvoksi jäänyt serkku Vuokko. Hän oli minua 7v vanhempi, ja kaunis lapsuuteni muisto liittyy Vuokon lukemiin kauniisiin iltasatuihin. Musiikki on ollut perheemme harrastus. Äiti oli kuorolainen ja isä soitti viulua. Minäkin otin muutaman vuoden viulutunteja.

Kouluni kävin Lappeenrannassa ja suunnittelin lastentarhanopettajan tai sisustusarkkitehdin ammattia, mutta minusta tulikin kliinisen linjan biokemisti.
Työurani (35v) tein Orionilla diagnostiikkateollisuudessa tuotekehittäjänä. Viimeiset kymmenisen vuotta ennen eläkkeelle lähtöä olivat todella mielenkiintoisia vuosia. Sain toimia kliinisen tutkimuksen konsulttina, Clinical Support Scientist.
Orion Oyj:n hakemana minulle myönnettiin Suomen Leijonan ritarimerkki v. 2008”.
 Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKASISta?
”Entinen esimieheni suositteli liittymistä kuten myös Liisa ja Olli Männikkö. Ollin puheenjohtaja-aikana aloitin hallituskauteni toimien taloudenhoitajana Keijo Luukkosen ollessa kirjanpitäjä ”.
Mainitse OKASista asiat, jotka ärsyttävät ja/tai ilahduttavat sinua?
”OKASissa ei ärsytä mikään, mutta  ilahduttaa monet asiat esim. jäsentilaisuuksissa toisten ihmisten tapaaminen ja hyvät luennot. Matkat ja retket, oopperat ja kaikki liikunnallinen toiminta ovat minulle kovin mieluisia”.
Mitä toivot elämältä tähän hetkeen?
”Nyt ei voi sanoa muuta kuin rauhaa ja terveyttä”.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
”Frank Martelan kirjan nimi ”Elämän tarkoitus - suuntana merkityksellinen elämä” herätti jatkamaan ajatustani: me olemme täällä toisiamme varten auttaen ja huolehtien. Se on merkityksellistä elämää”.
Mitä harrastat?
”Seniorijumppaa, kävelyä, oopperaa ja kesällä mökkeilyä. Olen ollut jäsenenä Odd Fellow- yhteisössä, Rebekka-loosissa vuodesta 2010 alkaen. Järjestön toimintaan kuuluu henkinen kasvu, keskinäinen auttaminen ja hyväntekeväisyys”.
Minkä kirja luit viimeksi?
”Bakteeriopin professori Pentti Huovisen  ”Rukous kannattaa”.
Eläkepäiviesi vaikuttava tapahtuma?
Olin mukana OKASin järjestämällä matkalla Italian Gardajärvelle v.2010. Matkan kohokohta oli Placido Domingon  jäähyväiskiertueen esiintyminen ”Simon Boccanegrassa” La Scalassa.
Esitys oli menestys ja nautimme suuresti siitä. Mutta matkasta tulikin ”tuhkapilvi -reissu”!
Eyjafjallajökull purkautui ja paluulentomme Milanosta peruuntui. Kotimatkan suunnittelu alkoi tahoillamme. Paikallinen matkanjärjestäjämme  onnistui löytämään  bussin ja kaksi kuljettajaa, jotka lähtivät tuomaan meitä Suomeen. Tulimme Alppien solien kautta Saksaan, jossa yövyimme ensimmäisen kerran ja toinen yöpyminen olikin jo Tukholmassa. Kotiin päästiin ja kaikkine kokemuksineen matka oli hyvä ja muistorikas.
Mikä on mottosi?
Paljon on aihetta kiitokseen”.
Mikä on ”Elämäsi biisi”?
Giuseppe Verdin Nabuccosta ”Orjien kuoro” Aikamiesten esittämänä.
Kassu Halosen v.1989 säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama:  ” Maailma on kaunis”

27.2.2022




Heidi Pyy

”Olen ollut OKASin hallituksessa sihteerinä vuosina 2015 ja -16. Pelikerhon vetäjänä olin 7 vuotta. Tuula Kivisen kanssa perustimme digikerhon, joka toimii edelleen.

 Tänä vuonna aloitan dekkarikerhon vetämisen, mikäli asiasta innostuneita löytyy riittävästi.”

Elämänpiiri ”Olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus. Isäni oli leipomonjohtaja Colombia Oy:ssä, sittemmin tuotantojohtaja Fazerilla. Äitini oli kotiäiti. Isäni (Armas Pyy) oli intohimoinen jalkapalloilija pelaten HJK:ssa. Hän pelasi 14 A-maaottelua ja oli joukkueen varamies Berliinin olympialaisissa 1936. Hän toimi myös HJK:n puheenjohtajana vuosina 1958 ja -59.

Kun pääsin ylioppilaaksi 17-vuotiaana 1961, isäni kannusti minua lähtemään vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Olin siellä vuoden Michiganissa, Fremont nimisessä pikkukaupungissa. Siellä itsenäistyin, opin esiintymään ja selviytymään eri tilanteissa. Ennen opiskeluja paransin kielitaitoani Stuttgartissa ja Tukholmassa. Käytyäni kauppakorkeakoulun kirjeenvaihtajalinjan olin myös englannin, espanjan, saksan ja ruotsinkielen taitoinen. Parasta minussa on kuitenkin organisointikyky.”

Ensimmäisen avioliittoni solmin 1967, josta syntyi 2 poikaa. Toisen avioliiton (-87) myötä tieni vei Kuusankoskelle. Ostimme sieltä vanhan Hotelli ravintolan, jota pidimme 4 vuotta. Valitettavasti se meni konkurssiin -92, jolloin muutimme Olariin, Sammalkalliontielle ja sieltä 5 vuoden kuluttua Matinkylään.

Olen työskennellyt laaja-alaisesti monilla aloilla. Toisiin olen hakeutunut ja toisiin minua on houkuteltu kielitaitoni vuoksi. Suoritin välillä Markkinointi-instituutissa tiedottajan tutkinnon, josta olikin hyötyä ollessani Unionilla tiedotuspäällikkönä. Monia töitä ja työpaikkoja kokeneena, paras työnantajani on ollut Stockmann. Olin siellä 13 vuotta toimien myyjänä, perehdyttäjänä, tiimin vetäjänä ja henkilöstölautakunnassa olin 4 vuotta.”

Kirjoittajan huomautus: Mieltymys työntekoon ja työntekijään oli molemmin puolista, koska Stockmann haki Heidille Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalia, jonka hän sai tasavallan presidentiltä itsenäisyyspäivänä 6.12.2004.

” Perheessäni oli vakavat päihdeongelmat ja tarvitsin apua vertaistuesta. Menin ”Irti Huumeista” yhdistyksen vertaistukiryhmään. Sain sieltä erittäin hyvää tukea ja kouluttauduin vertaisryhmän ohjaajaksi. Ohjaajana toimin 7 vuotta.

Sain suolistosyövän 2010, josta onneksi paranin. Koska tiesin vertaistuen voiman, perustimme kahden ystäväni kanssa Colores- Suolistosyöpäyhdistykseen vertaistukiryhmän, jossa toimin vetäjänä 2 vuotta.”

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan OKASista? ”Petersenin Terttu houkutteli minut OKASiin 2014. Pelikerho kiinnosti minua heti.

Jäsentilaisuuksissa toisten tapaaminen, hyvät esiintyjät, retket ja laajat kerhovalikoimat ilahduttavat suuresti mieltäni, joten arvata saattaa, ettei minua ärsytä tai harmita OKASissa yhtään mikään.”

Mitä toivot elämältä tähän hetkeen? ”Elämässäni on ollut paljon raskaita kuin myös iloisia aikoja. Olen saanut elää rikasta elämää. Tähän hetkeen toivon terveyttä ja seesteistä tulevaisuutta. Tosin nyt olen päättänyt repäistä jotain uutta ja erilaista; menen ystävättäreni kanssa fööni- eli tuulitunneliin. Asia on jo sovittu.”

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? ”Koen, että elää niin oikein kuin osaa ja että on valmis auttamaan muita, niin läheisiä kuin vieraita.”

Mitä harrastat? ”Koiran ulkoiluttamista, dekkareiden lukemista ja niiden katsomista teeveestä, pelaamista ja nykyään hissukseen kutomista.”

Mitä erityistä emme sinusta tiedä? ” Minulla on ollut 5 omaa koiraa ja olen harrastanut koiriin liittyviä toimia. Olen ollut 80- luvulla Staffordshirenbullterrieri-yhdistyksen puheenjohtajana ja Staffi-lehden toimittajana 4 vuotta. Olen toiminut koiranäyttelyissä kehäsihteerinä yli 10 vuotta eri puolilla Suomea. Olen käynyt tottelevaisuuskouluttajan kurssin ja olen toiminut tottelevaisuusohjaajana 2-3 vuotta Vuosaaressa.

Tällä hetkellä melkein 11 vuotias kääpiömäyräkoirani Rudi on pelastanut korona-aikani; 4 ulkoilukertaa/pv virkistää kummasti aivojamme.”

Mikä on mottosi? ”Kaikki järjestyy!”

Mikä on ”Elämäsi biisi”? ”Rakastan 60-luvun amerikkalaista ja englantilaista popmusiikkia.
Voimabiisini on Tina Turnerin ”The Best”.
Hyvälle tuulelle minut saa The Big Bopperin Chantilly Lace.
Poikani kuoleman jälkeen surulauluni on Jarkko Aholan esittämä
”Kun päättyy tää - muisto vain jää”.
12.1.2022