Kompassissa koettua 2026
Vuoden 2026 kolmannessa jäsentilaisuudessa saimme kuulla Markku Veijalaisen kertomana Markku Veijalaisen noususta kuuluisaksi esiintyjäksi. Hannele Hankala-Rämä haastatteli Markkua em. aiheesta ja lopuksi Markku esitti kolme musiikkikappaletta, jotka ovat olleet maamerkkejä hänen urallaan. Kuvassa Hannele ja Markku.
Vuoden 2026 ensimmäisen jäsentilaisuuden esitelmän aiheena oli lapsifaarao Tutankhamon, joka eli vuosina 1341 – 1322 ennen ajanlaskumme alkua. Hän hallitsi vain 10 vuotta, mutta hänen vuonna 1922 löydetty hautansa ja sen sisältämät aarteet tekevät hänestä merkittävän, näin kertoi vieraamme FM Helena Tigonen.
Haudan löysi englantilainen piirtäjä, amatööriarkeologi ja antiikkilöytöjen tarkastaja Howard Carter. Toimintaa rahoitti lordi Carnovron, joka kuoli muutama kuukausi haudan löydön jälkeen.
Tutankhamonin isä faarao Akhenaton (tai Eknaton) ja hänen vaimonsa Nefertiti kannattivat yksijumalaista uskontoa, joka palvoi Atonia, auringon jumalaa. Akhenatonin kuoltua Tutankhamon palautti vanhat uskonnot ja lakkautti yksijumaluuden.
Egyptiläiset faaraot tavoittelivat ikuista elämää. Sen saavuttamiseksi faaraon kehon, ruumiin, piti olla kokonaisuudessaan tunnistettavissa kuoleman jälkeen. Sen vuoksi esim. sisäelimet säilöttiin ns. kanooppiastioihin, jotka olivat alabasteria. Toinen edellytys ikuiselle elämälle oli se, että faaraon nimeä toistettiin mahdollisimman usein.
Ennen Helenan mukaansa tempaavaa esitystä Eija Kostiainen ja Riitta Salvèn kertoivat OKASin yhteislaulukerhon OKAS Oktaavin aloittaneen toimintansa. Kerho kokoontuu Kompassissa joka kk:n 2. maanantaina klo 15.00 – 16.30.
OKASin Jälkiviisaat – yhteiskunnallisten asioitten keskustelukerho - on niin ikään aloittanut toimintansa. Keskustelu käy vilkkaana Whatsupp – ryhmässä tapaamisten välillä. Kerho kokoontuu säännöllisesti Päiviö Salon johdolla – ota yhteyttä Päiviöön!
Helena Togonen kertoo Tutankhamonista.
Tutankhamonin kuolinnaamio
Howard Carter, vasemmalla, Howard Carter ja lordi Carnavron
alla: Tutankhamonin hautaa tyhjennetään
Lähde: Helena Tigosen "kirjasto"
Kirjailija, näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja, perheenäiti Eeva Eloranta oli OKASin vuoden 2026 toisen jäsentapaamisen vieraana. Eevalla on mittava ja monipuolinen ura, vaikka hän itse kertookin keskittyneensä perheenäidin rooliin oman äitinsä mallin mukaan. Jokin aika sitten puhjennut MS-tauti rajoittaa näyttelemistä hieman. Kuten hän toteaa: ”Eeva määrää suunnan, mutta MS-tauti tahdin”.
Eeva kertoi lapsuudestaan: hän varttui 7 vuotiaaksi Suomenlinnassa, jossa hänen isänsä oli poliisikoulun rehtorina. Sen jälkeen perhe muutti Otaniemeen ja Eeva aloitti koulun Tapiolassa Aarnivalkean kansakoulussa.
Yllättävää kyllä, Eeva kertoi lukeneensa alle 10 vuotiaana ”Täällä pohjantähden alla” -trilogian ja Tuntumattoman sotilaan - kahteen kertaan.
Samoin yllättävää kyllä, kiltti tyttö Eeva karkasi 15 vuotiaana kotoa, muutti Helsinkiin, jossa työskenteli baariapulaisena päivät ja suoritti lukion oppimäärän iltaoppikoulussa. Teatterikouluun Eeva pääsi ensi yrittämällä 17 vuotiaana.
Lapsuuden ja nuoruuden muisteloiden jälkeen keskustelimme 1970-luvun opiskeluajan poliittisesta ilmapiiristä. Taitaa olla tuttua meidän ikäpolvellemme jokaiselle. Taistolaisuus valloitti maaperää erityisesti Teatterikoulussa ja Helsingin yliopistolla. Kauppakorkeakoululaiset olivat hieman eri kastia.
Eeva esiintyi kesällä 2025 Kivinokan teatterissa musiikkinäytelmässä ”Katariina ja Munkkiniemen kreivi”. MS-tauti ei haitannut, vanhan kreivittären kävelykeppi sopi hyvin rooliasusteeseen. Samassa näytelmässä esiintyi myös OKAS-jäsen, emäntämme Riitta Salvèn.
Eeva on edelleen kiinnostunut näyttelemisestä, kirjoittamisen ohella. Eeva on julkaissut 2 kirjaa ja kirjoittaa parhaillaan kolmatta. Hän on tullut tunnetuksi muun muassa teoksistaan “Mistä löytäisin uskollisen sdämen” ja “Yhdeksän karaatin unelmat”. Juttua ja kiinnostuneita kuulijoita olisi riittänyt pidempäänkin keskusteluun!
